HS: Kirkko: Suomi karkottaa ihmisiä puutteellisin tiedoin

Helsingin Sanomat: Kirkko: Suomi karkottaa ihmisiä puutteellisin tiedoin 25.2.2010
Helsingin Sanomat: Kirkko sai laillisuusvalvojalta moitteet turvapaikan myöntämisestä 24.2.2010
Apulaisoikeusasiamies: Kirkkoherran toiminta turvapaikka-asioissa (pdf) 1.2.2010

Turun Mikaelinseurakunta sai oikeusasiamieheltä moitteet turvapaikan myöntämisestä.

Kirkolla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta eikä toimivaltaa antaa turvapaikka ihmisille, joita ollaan karkottamassa Suomesta.

Näin muistutti eduskunnan oikeusasiamies Jussi Pajuoja helmikuussa Turun Mikaelinseurakunnalle.

Ratkaisu on ensimmäinen, jossa Suomen kirkkoja moitittiin turvapaikka-asioista.

Pakko on, koska maahanmuuttoviranomaiset karkottavat joitain ihmisiä puutteellisen käsittelyn perusteella.

Näin antavat takaisin Kirkkohallitus kirkkojen yhteistyöelin Suomen ekumeeninen neuvosto ja Mikaelin rapsut saanut kirkkoherra Jouni Lehikoinen.

"Kirkkoa ja seurakuntaa halutaan kopauttaa ratkaisulla. Emme ole ottaneet ulkomaalaislakia omiin käsiimme, vaan tutkimme suojaa hakevan ihmisen paperit tarkkaan ja puutumme asiaan, jos prosessi on puutteellinen, ja ihmiseen kohdistuu vakava uhka", Lehikoinen sanoo.

Ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies kyseenalaisti ekumeenisen neuvoston Kirkko turvapaikkana -julkaisun vuodelta 2007.

Kirkkohallitus myönsi vastauksessaan, ettei kirjanen ole evankelisluterilaisen kirkon virallinen turvapaikkaohjeistus.

Kirjanen opastaa: Kirkko turvapaikkana -käytäntö on väkivallaton tapa vaatia oikeutta tilanteessa, jossa laki tai sen tulkinta ovat osoittautuneet epäoikeudenmukaisiksi.

"Silloin prosessiin on tuotava uusia todisteita. Kirkolla on velvollisuus peräänkuuluttaa oikeusvaltion korrektia toimintaa. On vakavaa, jollei virheitä tai puutteita käsiteltäisi", painottaa Kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia Kirkkohallituksesta.

Ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen kyseenalaistaa kuulustelijoiden, eli yleensä poliisin tavan toimia kuulusteluissa.

"Kun ihminen tulee vainotusta tilanteesta, hän ei ehkä osaa kertoa heti koko tarinaa. Mistä johtuu, etteivät kuulustelijat ole saaneet koulutusta, että he pääsisivät lähemmäs ihmisen tarinaa?"

Moitteissa Mikaelinseurakunnalle oli kyse iranilaisesta kurdimiehestä, jolle seurakuntaneuvosto myönsi turvapaikan loppusyksystä 2008.

Neuvosto toimi kirkkoherra Lehikoisen tekemän viranhaltijapäätöksen perusteella.

Näin kirkossa menetellään jatkossakin huolimatta moitteista. Tarkan ohjeistuksen puute on Huttusen mielestä jopa tarkoituksenmukaista.

"En näe, että pitäisi antaa kovin jykeviä ohjeita. Riittää, että seurakuntaneuvostot päättävät, ja Kirkko turvapaikkana vastaa linjaa, jolla seurakunnat haluavat toimia."

Turvapaikka-sanan voi korvata toisella.

"Päätös laittaa meidät tilanteeseen, että pitää käyttää toisenlaista termistöä. Kirkko ei voi antaa turvapaikkaa, vaan se voi antaa suojaa", Lehikoinen sanoo.

Sitä eduskunnan apulaisoikeusasiamieskin halusi, täsmentää lomalla olevan Jussi Pajuojan puolesta vanhempi oikeusasiamiehen sihteeri Henrik Åström.

"Vaikka toiminta jatkuisi, pitäisi käyttää sellaisia käsitteitä, ettei tule käsitys, että on enemmän toimivaltaa kuin lain mukaan on."

Muutamissa maissa auttamisesta sakotetaan

Venäläisen Irina Antonovan, 81, turvapaikanhaku saa Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteerin Heikki Huttusen ja Kirkkohallituksen Marja-Liisa Laihian kysymään, ovatko asenteet koventumassa.

"Haloo, missä ovat eettiset arvot? Termi turvapaikka on läpi kirkon historian kulkeva, eikä se liity vain nykyiseen turvapaikkapolitiikkaan", Laihia pohtii.

Antonova on viimeisin kirkosta turvaa hakeneista. Hänet otetaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan suojiin, kun hän ensin pääsee sairaalasta. Asian käsittely oikeudessa on kesken.

Suomen kirkot mainitaan yhtenä Euroopan aktiivisista kirkkoturvapaikkojen antajista. Muita ovat Norjan, Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Italian kirkot.

"Jotkin maat ovat kriminalisoineet auttamisen, mutta siitä ei yleensä ole seuraamuksia. Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä on langetettu sakkoja, mutta niitä ei ole pantu täytäntöön. Oikeudessa on sanottu, ettei humanitaarisesta työstä voi rangaista", Laihia kertoo.

Suomessa turvapaikanhakijat alkoivat hakeutua kirkon suojiin 1990-luvulla. Helsingin tuomiokirkossa Espoon nykyinen piispa Mikko Heikka puolusti kirkkoherrana bangladeshilaisia nälkälakkolaisia. Helsingin ja Pohjanmaan ruotsinkielisissä seurakunnissa oli muutama tapaus.

2000-luvulla on ollut toistakymmentä julkisuuteen noussutta kirkkoturvapaikkatapausta.

"Avunhakijat ovat tulleet maista, joissa tilanne on ankarin: Irakista, Iranista, Sudanista, Ruandasta, Venäjältä, Egyptistä ja Tsetseniasta", Huttunen sanoo.

________________________________________

Helsingin Sanomat: Kirkko sai laillisuusvalvojalta moitteet turvapaikan myöntämisestä

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja moittii tuoreessa ratkaisussaan Turun Mikaelinseurakuntaa turvapaikan myöntämisestä karkotettavalle turvapaikanhakijalle. Ratkaisu on ensimmäinen, jossa Suomen kirkkoja arvostellaan turvapaikka-asioista.

Pajuojan mukaan kirkolla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta eikä toimivaltaa antaa turvapaikkaa ihmisille, joita ollaan karkottamassa Suomesta. Ratkaisu kohdistui Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherran Jouni Lehikoisen toimintaan.

Moitteissa oli kyse iranilaisesta kurdimiehestä, jolle seurakuntaneuvosto myönsi turvapaikan loppusyksystä 2008.

Neuvosto toimi kirkkoherra Lehikoisen tekemän viranhaltijapäätöksen perusteella.

Lehikoisen, Kirkkohallituksen ja kirkkojen yhteistyöelimen Suomen ekumeenisen neuvoston mielestä maahanmuuttoviranomaiset karkottavat joitain ihmisiä puutteellisen käsittelyn perusteella.

"Kirkkoa ja seurakuntaa halutaan kopauttaa ratkaisulla. Emme ole ottaneet ulkomaalaislakia omiin käsiimme, vaan tutkimme suojaa hakevan ihmisen paperit tarkkaan ja puutumme asiaan, jos prosessi on puutteellinen, ja ihmiseen kohdistuu vakava uhka", Lehikoinen sanoo.