Aluesanomat: Kirkon ei sallittaisi käyttää sanaa 'turvapaikka'

Aluesanomat: Kirkon ei sallittaisi käyttää sanaa 'turvapaikka' 17.2.2010

Kirkkoherra Jouni Lehikoisella Mikaelin seurakunnasta Turusta on jo pitkä kokemus Suomesta käännytyspäätöksen saaneiden pakolaisten kanssa. Kirkosta haetaan turvaa, silloin kun maahanmuuttoviranomainen on lyönyt paperiin leiman karkotuksesta. Viranomainen on hetimiten niskassa ja pakolaisen ainoa mahdollisuus on painua maan alle.

-Kirkolla täytyy olla katetta sille mitä se puhuu, kuittaa Lehikoinen sen kysyjille miksi kirkossa pitäisi tehdä tämän tyyppistä työtä ja antaa 'turvapaikka' sitä tarvitseville pakolaisille. -Kirkko on usein heidän viimeinen mahdollisuutensa. Mutta toimimalla näkyvästi pakolaisten asiassa, kirkko ei kannusta kansalaisten tottelemattomuuteen, vaan pikemminkin aktiivisuuteen.

Ihmisoikeusasiat ovat puheenaiheena olleet ”osittain hukassa, ajatellen myös Suomen tilannetta”. -Jokaisella ihmisellä on alkuperään ja ihonväriin katsomatta ihmisarvo. Tämä koskee myös Suomea: hyvinvoivien A-kansalaisten paljouden keskellä B-kansalaisten määrää lisääntyy kaiken aikaa. Heillä menee huonosti.

Pakolaisten turvapaikkana Turun Mikaelin kirkko tuli tunnetuksi kolme vuotta sitten. -Tilanne tuli puskista, olin Virossa kun sain soiton, että iranilainen nainen tarvitsee apua. Hän oli saanut ohjeen kirkostamme turvapaikkana. Turvapaikan hakija nostatti tunnevyöryn. Vastustajia löytyi, muun muassa uusnatsit jotka osoittautuivat tyhjän uhittelijoiksi, sekä torin soppatykillä keppiä heiluttavat naiset jotka halusivat sopan jakamisen loppuvan. Yllättäen myös korkeasti koulutettujen vastustava ääni nousi voimakkaana esiin. Onneksi yli puolet palautteesta oli positiivista, erityisesti kirkkoon kuulumattomien tuki oli myönteistä.

Lehikoinen sai työlleen lopulta arkkipiispan siunauksen ja tuen. Sen jälkeen huomionosoituksia on tullut useita. Aluksi virallista tukea ei tullut, paremminkin muistutuksia siitä, että ”nyt se Lehikoinen teki viimeisen temppunsa”.

Kirkossa ei asuta

-Tänä vuonna Mikaelin kirkkoon on etsiytynyt turvapaikan toivossa kuusi pakolaista. Lähtökohta on se ettei kirkossa asuta, mutta kirkko vie asian eteenpäin. Käytännössä päätöksen turva-avusta tekee kirkkoherra seurakuntaneuvoston valtuuttamana. Diakonipappi järjestää majoituksen (jossakin), myöhemmin sitten hankimme vuokra-asunnon, jonka vuokran maksaa seurakunta, kertoi Lehikoinen.

Tämä järjestely on viranomaisten ja poliisin tiedossa, joten he eivät ahdistele heidän kannaltaan maan alla olevia pakolaisia, eivät myöskään kirkon tiloissa. -Kirkko on sakraalinen tila, eikä sinne sovi pidätykset, etenkin jos lehdistö sattuu olemaan läsnä kuten kerran tapahtui. Kirkko ei asetu viranomaisia vastaan, vaan he tietävät missä mennään. Ulkomaalaispoliisi tuntee tilanteen ja tietää mistä etsiä. Poliisin toiminta on kuitenkin hyvin paikkakuntakohtaista.


Käännytystyötä ei tehdä

Kirkkoherra Lehikoisen seurakunta on ollut jo vuosia pakolaisten henkireikä, silloin kun tilanne on sitä vaatinut. Osalla turvapaikan hakijoista on kristillinen pohja, kuten salvadorilaisella tytöllä, joka oli opiskellut elektroniikkaa. -Mutta kun miehestä tuli huumeiden käyttäjä ja rikollisten ahdistelema, tilanne muuttui ja tytön oli paettava. Itse asiassa hänen piti tulla tänään tänne, mutta kuumesairaus esti tulon.

Lehikoisen mukaan kirkko auttaa ja tukee, mutta ei tee käännytystyötä. -Olemme mukana jos sunnimuslimi haluaa kääntyä kristinuskoon, mutta usein he ovat tehneet sen jo kotimaassaan ja tulleet siksi vainotuksi. Toisaalta juuri lähetystyön antamalla kokemuksella olemme voineet selvittää viranomaisia paremmin jonkin maan tilanteen. Pakolaisen asia on siten saatu uudelleen esille viranomaisten käsittelyyn.

Karkotus

Irakilainen Sajeda Rasho Ibrahimin perhe kuljetettiin joulun alla aamuyön tunteina Helsinki-Vantaan lentokentälle odottamaan palautusta Kreikkaan.

Turun Mikaelinseurakunta oli turhaan yrittänyt järjestää vanhempien ja kaksivuotiaiden kaksostyttöjen turvapaikka-anomuksen uudelleenkäsittelyä. Käännytetty perhe oli paennut Pohjois-Irakista, koska nainen oli tullut raskaaksi ennen naimisiinmenoa. Kaksostytöt ovat syntyneet Irakista lähdön jälkeen.

”Kurdiperheen aamuyöllinen karkotus Turun Pansion vastaanottokeskuksesta on tuore osoitus siitä, etteivät kirkon ja viranomaispäätöksiä toimeenpanevan poliisin käsitykset ihmisten humaanista kohtelusta aina käy yksiin”, kirjoitti maakunnan päälehti pääkirjoituksessaan.

Kun käännytyspäätös on olemassa, sen oikeellisuus on kaiken uudelleen arvioinnin pohja, myös kirkkoherra Lehikoiselle ja Turun Mikaelin seurakunnalle. -Kreikan turvapaikkatilanne on surkea, siellä joudutaan jämään kadulle jo sinne saavuttaessa. Kirkon kanta turvapaikkaan on selvä, se on myönnettävä niille, jotka todella arvitsevat sitä, yksin jo ihmisoikeudellisista syistä. Me kirkossa emme ole puolustamassa ja tukemassa turvapaikkaa sellaisille, jotka eivät sitä tarvitse.

-Yleisesti luullaan että turvapaikan hakijat ovat nuoria miehiä, mutta totuus on toinen. Hakijat ovat useimmiten naisia ja perheitä lapsineen, joita uhkaa pahimmassa tapauksessa kuolema.

Matka Suomeen

Islamin uskoisella muslimilla ei ole helppo turvautua kristilliseen kirkkoon. Lano Akhai, Iranin kurdi, vastusti vallassa olevaa islamilaisvaltiota ja hänen oli paettava. Matka oli äärimmäisen vaikea. Hän kulki kävellen, aasilla ja hevoskyydillä Turkkiin ja oleskeli siellä noin kuukauden. Hänelle kerrottiin Suomesta, maasta joka ei anna käännytyspäätöksiä ja palauta pakolaisia takaisin kotimaahan.

-Kuva oli liian ruusuinen, kertoi kurdinainen, joka jatkoi Turkista Venäjän kautta Suomeen. -Minut salakuljetettiin rekka-autossa kontissa, minkä tiesin olevan vaarallista. Tulin kirkkoon, sain kolmen vuoden aikana kolme tai neljä käännytyspäätöstä. Minulla ei ollut mitään turvaa, mutta yht'äkkiä sellainen ilmestyi kirkosta. Vaihtoehtona olisi ollut paluu Iraniin, jossa naimatonta naista odotti pakkoavioliitto tai kunniamurha, vankila ja hirttotuomio. Kuolema oli niissä olosuhteissa elävillä monien toiveissa.

Korkein hallinto-oikeus teki lopulta päätöksen turvapaikasta. -Sen eteen tehtiin työtä kaksi vuotta, ja asiaan liittyy paljon dramatiikkaa, muun muassa viranomaisen kuulustelun jälkeinen pidätys vankilamaisiin olosuhteisiin. Poliisi ei tosin myönnä näin tapahtuneen, kertoi nyt Suomessa asuva Lano Akhai.

Pakolaiskeskus?

Päätöspuheessaan kirkkoherra Esa Mierlahti nosti esiin kysymyksen pakolaiskeskuksesta Uudessakaupungissa. -Mitähän me siitä ajattelisimme, voisiko sellainen olla mahdollinen, kyseli Mierlahti. Eikä kysymys olisi voinut olla ajankohtaisempi kuin juuri nyt: pakolaisten sijoituspaikoista on ankara pula.