LS24: Maahanmuutosta on vaikea keskustella

LS24, pääkirjoitus/Mikko Soini: Maahanmuutosta on vaikea keskustella 26.2.2010

Suomen virallista maahanmuuttopolitiikkaa ei saa arvostella, sitä ei saa kyseenalaistaa eikä vaihtoehtoja esittää.

Suurin piirtein tällaisen johtopäätöksen voi tehdä niistä syvää moraalista närkästystä tihkuvista kannanotoista, joilla hyökättiin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen (kesk.) ja kokoomusnuorten puheenjohtajan Wille Rydmanin mielipiteitä vastaan.

Julkisesta keskustelusta ei taaskaan tullut oikein mitään, kun kritiikin kärki kohdistettiin etupäässä mielipiteensä esittäneiden persoonaan tai puolueeseen – ei suinkaan olennaiseen eli asiasisältöön.

Väyrynen esitti taannoin vuosittaisen kiintiöpakolaisten määrän vähentämistä nykyisestä 750:stä. Hän haluaisi sen sijaan lisätä muuta tukea YK:n pakolaisjärjestölle.

Rydman puolestaan uskoo, että Suomi ostaa pakolaiskiintiöillä lähinnä hyvää omaatuntoa, mutta ei auta isommassa mittakaavassa kolmatta maailmaa. Siksi kokoomusnuorten puheenjohtaja luopuisi kiintiöpakolaisista kokonaan.

Kansanedustaja Jyrki Kasvin (vihr.) mukaan Väyrysen vaatimus kiintiöpakolaisten määrän vähentämisestä kertoo paljon sekä hänen arvoistaan että siitä keskustan kentästä, jota Väyrynen yrittää kosiskella. Kasvi syyttää Väyrystä myös historiallisen perspektiivin puutteesta.

Vasemmistoliiton puoluesihteerin Sirpa Puhakan mielestä Paavo Väyrysen puheet pakolaisten huonosta kotouttamisesta ovat huonosti harkittuja perusteita pakolaisten vähentämiselle. Puhakan mukaan kotouttamisen hoitamisessa on syytä katsoa peiliin. Vasemmistoliitossa ollaan valmiita ottamaan Suomeen enemmän kiintiöpakolaisia kuin nyt, mikäli taloudellinen tilanne helpottaa.

Omat kommenttinsa soppaan heittivät myös maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r.) sekä sisäministeriön neuvottelevat virkamiehet.

Heidän perustelunsa nykyiselle pakolaiskiintiölle on pragmaattinen: Jos kurjimmissa oloissa sinnittelevät pakolaiset eivät pääse Suomeen virallista reittiä YK:n pakolaisjärjestön ja valtion sopimina kiintiöpakolaisina, he pyrkivät tänne keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi rikollisten ihmissalakuljettajien matkassa.

Tästä näkökulmasta katsottuna Suomen nykyjärjestelmä siis sekä auttaa yksilöitä että ehkäisee samalla kansainvälistä rikollisuutta.

Jotain kummallisen fanaattista suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa joka tapauksessa on. Rintamalinjat tuntuvat olevan ehdottomia, eikä omaa näkemystä tohdita edes kyseenalaistaa.

Maahanmuutosta tulisi kuitenkin keskustella kiihkoilematta, sillä viime vuonna Suomesta haki turvapaikkaa noin 6 000 pakolaista. Perheenyhdistämisten jälkeen luvut voivat olla suurempiakin.