Pakolaisapu: Lakien on oltava inhimillisiä

Pakolaisapu: Lakien on oltava inhimillisiä 5.2.2010

Suomen Pakolaisavun 5.2. järjestämässä paneelikeskustelussa pohdittiin maahanmuuttopolitiikkaa ja moraalia Suomessa ja Euroopassa.

”On käsittämätöntä ja edesvastuutonta, että EU-maassa turvapaikanhakijoiden tilanne voi olla sellainen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin joutuu antamaan täytäntöönpanokieltoja käännytyksiin Euroopan sisällä”, totesi maahanmuuttoministeri Astrid Thors.

Suurin osa Eurooppaan saapuvista kulkee Kreikan, Maltan tai Italian kautta. Kreikassa ja Maltalla uupuu niin hallinnollinen valmius kuin halu turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämiseen. Käytännössä ihmiset – lapsetkin – jäävät yksin kaduille selviämään. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet viranomaisten laittomasti vanginneen ja pahoinpidelleen turvapaikanhakijoita. Alaikäisiä on järjestelmällisesti kirjattu täysi-ikäisesti, vaikka lapsilla olisi todistuksia iästään. Mahdollisuutta hakea turvapaikkaa ei ole annettu.

"EU-maita sitovan Dublinin sopimuksen mukaan henkilön turvapaikkahakemuksen käsittelee ensisijaisesti se maa, johon turvapaikanhakija ensimmäisenä päätyy. Suomi onkin käyttänyt Dublinin suomaa käännytysmahdollisuutta innokkaasti hyväkseen, vaikka sopimuksessa on varauma, joka antaisi mahdollisuuden käsitellä hakemukset Suomessa", paneelin puheenjohtaja, pakolaisasioiden asiantuntija Outi Lepola totesi.

Suomessa vuonna 2009 noin neljäsosa turvapaikanhakijoista palautettiin Dublinin sopimuksen perusteella toiseen EU-maahan, myös Kreikkaan. YK:n pakolaisjärjestö vastustaa käännytyksiä Kreikkaan.

”On kysyttävä, onko Euroopan komissio tarpeeksi rohkea valvoessaan eri maiden vastaanoton tasoa?” ministeri totesi. Hän näki valvonnan lisäksi ratkaisuksi tilanteeseen yhteisen, toimivan turvapaikkasysteemin luomisen. ”Pidemmän päälle on myös mietittävä muita ratkaisuja. Esimerkiksi Malta on pyytänyt Suomea vastaanottamaan siellä jo pakolaisstatuksen saaneita ihmisiä, joiden tukemiseen pienellä saarivaltiolla ei ole mahdollisuutta”, ministeri kertoi.

Myös kokoomuksen maahanmuuttopoliittisen raportin laatinut kansanedustaja Arto Satonen ja eurokansanedustaja, Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala näkivät ratkaisun tiukemmassa valvonnassa.

”Dublinin sopimus on rakennettu tyhjän päälle”, Hautala totesi. ”Sen lähtöoletuksena on, että kaikkien maiden vastaanoton taso on sama, kun se ei sitä ole. Tässä tarvitaan uutta järjestelmää. Nykytilanteessa Välimeren maiden kautta tulleiden hakemuksia pitäisi varauman mukaan käsitellä Suomessa.”

Pakolaisavun puheenjohtaja Thomas Wallgren painotti kansalaistoiminnan tärkeyttä tilanteen muuttamiseksi. Wallgren näki, että omantunnon ja lain välillä on aukko, joka kurotaan umpeen kansalaistoiminnalla.

Vapaa liikkuvuus –verkoston aktiivi Katja Tuominen piti valvonnan peräämistä ja muiden maiden syyllistämistä kaksinaamaisena. ”Dublinin sopimus on totaalinen katastrofi”, Tuominen totesi. ”Ihmisiä dumpataan Kreikkaan, jotta he eivät tulisi tänne. Kaikki muut EU-maat ovat tietoisesti mukana tässä toiminnassa.”

Ulkomaalaislain tiukennusten perusteena tulijoiden vähentäminen

Valiokunnissa käsitellään parhaillaan hallituksen esitystä ulkomaalaislain tiukentamiseksi. Turvapaikanhakijat saisivat esityksen mukaan tehdä töitä vasta oleskeltuaan Suomessa kuusi kuukautta nykyisen kolmen sijaan, jos heillä ei ole esittää kotivaltionsa passia. Ikätesteistä tulisi pakollisia ja yksin tullut alaikäinen saisi vanhempansa Suomeen vain, jos hän päätöshetkellä olisi vielä alaikäinen.

Kiristyksiä perustellaan sillä, että ne voisivat vähentää Suomeen tulevien ja erityisesti perusteettomien hakijoiden määriä. Kuitenkaan ajatukselle Suomen erityisistä vetotekijöistä ei ole olemassa todisteita. Sisäasianministeriön joulukuussa julkaistun selvityksen mukaan esimerkiksi turvapaikanhakijoille maksettavan toimeentulotuen suuruudella ei ole vaikutusta siihen, mihin maihin ihmiset hakeutuvat.

Ministeri Thorsin mukaan maiden erilaisilla käytännöillä on vaikutusta. ”Pidän esimerkiksi aika kummallisena yhteensattumana sitä, että alaikäisten hakijoiden määrä väheni heti selvästi, kun Suomessa alettiin puhua ikästestien teettämisestä.”

Keskeisimpiin kiristysesityksiin suhtauduttiin paneelissa kriittisesti.

”Tekstissä väitetään esimerkiksi, että työnteko-oikeus houkuttelee perusteettomia hakemuksia, mutta tätä ei perustella mitenkään. Asia jätetään arvailujen varaan. Kyseessä on pikemmin reaktio yleisökeskusteluun, kuin aloite, joka olisi oikeasti johdonmukainen”, filosofi Wallgren arvosteli.

Työ- ja tasa-arvovaliokunnassa esitystä käsitelleet kansanedustajat Arto Satonen ja Tarja Tallqvist (kd) olivat Wallgrenin kanssa samoilla linjoilla.

”Työ- ja tasa-arvovaliokunta tulee suosittelemaan hallintovaliokunnalle yksimielisesti työnteko-oikeuden säilyttämistä nykyisellään eli kolmessa kuukaudessa. Keskustelimme tänään asiasta ja työnteko-oikeus ei ole mielestämme vetotekijä”, Satonen totesi.

”Esitys siitä, että perheenyhdistämistä hakevan alaikäisen ikä lasketaan päätöksentekopäivästä on menossa perustuslakivaliokuntaan, jossa selvitetään, sopiiko se suomalaiseen hallintoon. Mikäli esitys jää lakiin, olisi suotavaa kehittää jonkinlainen valvontamekanismi, jottei hakemusten käsittelyä venytettäisi. Myös resuresseja on oltava tarpeeksi, jotta hakemukset käsitellään kohtuullisessa ajassa”, Satonen lisäsi.

Tallqvist totesi yleisen ongelman olevan se, että esityksissä ihmiset on nähty lähtökohtaisesti huijareina. Tuominen taas piti kammottavana sitä, että kansainvälisen suojelun keskeiset kysymykset on esityksessä unohdettu.

Kenen ehdoilla maahanmuuttopolitiikkaa tehdään?

Yleisöstä esitettiin pari kysymystä, joissa epäiltiin nykyisen maahanmuuttojärjestelmän yleistä suosiota. Kaakkois-Suomesta kotoisin oleva nainen pelkäsi pakolaisiin käytettävien rahojen olevan poissa suomalaisten sosiaalipalveluista. Vanhempi henkilö peräsi toimilta yleistä hyväksyttävyyttä: muuten vaarana on väkivalta maahanmuuttajia kohtaan.

Kansanedustajat Satonen ja Tallqvist sekä ministeri Thors pitivätkin toimien yleistä hyväksyttävyyttä keskeisenä. Wallgren piti kansalaismielipidettä tärkeänä, mutta näki kysymyksen turhia vastakkainasetteluja luovana.

”Tässä luodaan ajatusta, jossa kantasuomalaiset ja ulkomailta tulleet köyhät taistelevat toisiaan vastaan, kun pitäisi keskittyä löytämään sellaisia keinoja, jotka tukisivat molempia ryhmiä. Esimerkiksi Intiassa on otettu käyttöön työllisyystakuu, joka takaa kaikille kansalaisille 100 päivää työtä vuodessa. Tällaista mahdollisuutta olisi pohdittava myös Suomessa”, Wallgren innostui.

”En usko, että maahanmuuttajien ja pakolaisten tukeminen on muilta pois. Kyllä meidän on pystyttävä tukemaan kaikkia vaikeassa asemassa olevia”, Tallqvist totesi.

”Emme saa olla sinisilmäisiä, mutta samalla on hyväksyttävä, että ulkomaalaisten määrä Suomessa tulee kasvamaan ja se tulee muuttamaan koko Suomea. Kotouttamiseen on oltava resursseja, tämä fakta on viimeisen vuoden aikana alettu ottaa oikeasti tosissaan”, Satonen sanoi.

Tuominen näki yleisen hyväksyttävyyden taakse piiloutumisen populismina. "Jos maailmaa haluaa muuttaa, ei pidä jäädä odottelemaan yleistä hyväksyttävyyttä. Jos sitä olisi odoteltu Etelä-Afrikassa, siellä vallitsisi edelleen apartheid."