Uusi Suomi: Poliisiylijohtaja: Karkotuskynnystä alennetaan vain lainmuutoksella

Uusi Suomi/STT: Poliisiylijohtaja: Karkotuskynnystä alennetaan vain lainmuutoksella 11.2.2010

Verkkouutiset: Poliisi ei esitä rikollisten karkottamista kokemukseen perustuen

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan lainsäädäntöä pitäisi muuttaa, jos rikoksiin syyllistyneiden maastakarkotuksen kynnystä halutaan laskea.

–(Karkotus)esityksiä ei tehdä, jos tiedetään, ettei niillä ole menestymisen mahdollisuutta, Paatero sanoo.

Paateron mielestä lainsäädännön ja perustelujen tulisi antaa selkeät suuntaviivat sille, millaisista tapauksista tosiasiassa karkotetaan maasta, vaikka jokainen tapaus harkitaan erikseen.

Tällä hetkellä tyypillisiä karkotusesitykseen johtaneita rikoksia ovat olleet törkeät huumausainerikokset sekä henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset.

Poliisihallituksen torstaina julkistaman selvityksen mukaan karkotusmenettelyyn kaivataan valtakunnallista ja yhdenmukaista ohjeistusta.

Poliisilaitosten karkotusesityksiin vaikuttavat Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuksien ratkaisukäytännöt ja linjaukset. Ennen esityksen tekemistä Maahanmuuttovirastolta tiedustellaan usein vallitsevasta oikeuskäytännöstä

________________________________________________

Verkkouutiset: Poliisi ei esitä rikollisten karkottamista kokemukseen perustuen

Poliisilaitoksilta saaduista tiedoista ilmenee, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuksien ratkaisukäytännöt ja linjaukset vaikuttavat poliisilaitosten karkottamisesitysten tekemiseen. Esitystä ei yleensä tehdä, jos aiempien päätösten perusteella sillä ei ole menestymisen mahdollisuutta.

Maahanmuuttovirastolta tiedustellaan usein vallitsevasta oikeuskäytännöstä ennen karkotusesitysten tekemistä.

- Jos rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden maasta karkottamisen kynnystä halutaan laskea, edellyttää se lainsäädännön muuttamista. Esityksiä ei tehdä jos tiedetään, ettei niillä ole menestymisen mahdollisuutta. Lainsäädännön ja perustelujen tulisi antaa selkeät suuntaviivat sille, minkälaisista tapauksista tosiasiassa maasta karkotetaan, vaikkakin jokainen tapaus harkitaan erikseen, poliisiylijohtaja Mikko Paatero sanoo.

Tyypillisiä karkottamisesitykseen johtaneita rikoksia ovat olleet törkeät huumausainerikokset sekä henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset. Rikokseen syyllistymisen johdosta karkotettavaksi esitettävät on tuomittu usein pitkiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Joukossa on myös henkilöitä, joilla on ollut useita ehdollisia vankeustuomioita.

Karkottamisprosessi kestää keskimäärin kolme vuotta

Vuonna 2008 poliisi teki noin 160 ja viime vuonna noin 150 karkottamisesitystä Maahanmuuttovirastolle. Vastaavasti vuonna 2008 Maahanmuuttovirasto päätti karkottaa 75 henkilöä ja viime vuonna 124 henkilöä.

- On kuitenkin hyvä huomata, etteivät Maahanmuuttoviraston päätökset välttämättä kohdistu saman vuoden karkotusesityksiin. Lisäksi päätöksistä valitetaan usein hallinto-oikeuksiin, Paatero sanoo.

Viime vuonna poliisin täytäntöön panemia karkottamispäätöksiä tarkasteltaessa havaittiin, että poliisin tekemästä karkottamisesityksestä oli kulunut keskimäärin kolme vuotta ennen kuin karkotuspäätös pystyttiin panemaan täytäntöön.

Paateron mukaan nykyiset täytäntöönpanosäännökset vaikuttavat karkottamisprosessin pituuteen. Karkottamispäätöstä ei pääsääntöisesti voi panna täytäntöön ennen kuin päätös on lainvoimainen.

- Rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden karkottamispäätökset pitäisi voida panna täytäntöön nykyistä nopeammin. Täytäntöönpano pitäisi olla mahdollista muutoksenhausta huolimatta, ellei hallinto-oikeus toisin määrää.


Tiedonkulkua oikeuslaitokselta poliisille kehitettävä

Maahanmuuttoviraston tekemästä karkotuspäätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja viime kädessä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Rikoksiin syyllistyneen henkilön maasta karkottaminen edellyttää tuomioistuimen antamaa päätöstä rikosasiassa.

Poliisilla on rekistereissään tiedot rikosasian tilanteesta esitutkinnan päättymisvaiheessa, mutta syyttäjän ja tuomioistuimen päätöksiä ei poliisilla ole, ellei se itse aktiivisesti niitä kysy.

Paateron mukaan poliisi on ryhtynyt oikeusministeriön kanssa selvittämään mahdollisuuksia rikostuomiotietojen automaattiseen siirtämiseen poliisin rekistereihin.

Selvityksen mukaan myös poliisilaitosten käytännöt ja toimintatavat karkottamismenettelyissä vaihtelevat eri puolilla Suomea. Valtakunnallista ja yhdenmukaista ohjeistusta karkottamismenettelystä tarvittaisiin erityisesti poliisin sisäiseen tietojenvaihtoon ja toiminnan organisointiin liittyen.

- Koska rikosperusteinen karkottamispäätös perustuu päätöksentekijän kokonaisharkintaan eikä pelkästään tehtyyn rikokseen, olisi poliisille määriteltävä jonkinlainen kynnys, milloin karkottamisesitys olisi ainakin syytä tehdä, Paatero toteaa.

Ulkomaalaislakiin toivotaan tarkennuksia

Pysyvien oleskelulupien osalta myöntämisen esteet on määritelty varsin yksiselitteisesti ulkomaalaislaissa. Jatko-oleskelulupien osalta tilanne on epämääräisempi. Ulkomaalaislaissa ei ole pykälää, jossa suoraan todettaisiin, millaiset rikokset ovat este jatko-oleskeluluvan myöntämiselle tai millaisten rikosten kohdalla tulisi harkita jatko-oleskeluluvan pituuden rajoittamista.

Rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden elämäntilanteet vaihtelevat suuresti, joten tiettyä yksittäistä henkilöä koskeva kannanotto ei välttämättä sovellu toiseen henkilöön, jolla on samanlainen rikostausta, mutta erilainen elämäntilanne.

- Mahdollisimman aikainen puuttuminen rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden oleskelulupakäytäntöihin vaatisi selkeää ja tarkkarajaista säännöstä ulkomaalaislakiin. Nyt poliisin toimintaa ohjaa paljolti myös hallinto-oikeuksien ratkaisukäytäntö, Paatero sanoo.

Poliisihallitus pyysi vuoden alussa poliisilaitoksilta selvitystä käytännöistä, jotka liittyvät karkottamisesityksen tekemiseen sekä oleskelulupien myöntämiseen poliisilaitoksissa. Tarkoituksena oli selvittää, onko karkottamisprosessia tai lupamenettelyjä poliisin toimien osalta tarvetta selkiyttää, yhdenmukaistaa tai ohjeistaa valtakunnallisesti.