Demari: Haukkuja odotellessa

Demari, kolumni: Tua Onnela: Haukkuja odotellessa 30.8.2011

Tein äskettäin juttua siitä, millainen puhe maahanmuutosta on sallittavaa ja millainen ei. Juttu kaipasi asiantuntijaksi jotakuta rasismitutkijaa, joten ryhdyin sellaista tavoittelemaan. Helpommin sanottu kuin tehty.

Kaksi päivää soiteltuani, läheteltyäni viestejä ja jätettyäni soittopyyntöjä yhteensä kymmenelle tutkijalle olin saanut yhden ehkä suostumaan. Muut joko pysyttelivät tavoittamattomissa tai kieltäytyivät suoralta kädeltä.

Eräs lopulta selvitti minulle, mistä on kyse. Tutkijat eivät enää jaksa kantaa sitä vihaisen palautteen vyöryä, joka julkisesta esiintymisestä maahanmuuttokeskustelussa seuraa.

***

Ilmiö on surullinen, ja se näkyy jo koko julkisuudessamme. Maahanmuuttokriitikot, "maahanmuuttokriitikot" ja umpirasistit ovat ottaneet monin paikoin keskustelutilan niin aggressiivisesti valtaansa, etteivät muut uskalla avata suutaan.

Minäkin tiedän kokemuksesta, miten ankeaa on lukea sähköposteja ja nettikirjoituksia, jotka tihkuvat raivoa ja joissa ulkonäöstäni, sukupuolestani ja milloin mistäkin henkilökohtaisesta ominaisuudestani on tehty lyömäase.

Jotkut kestävät sitä, jotkut eivät kestä ja vaihtavat turvallisempiin aiheisiin. Näin maahanmuuton vastustajat saavat taas lisää tilaa ja pääsevät keskenään määrittelemään sitä, miten maahanmuutosta puhutaan.

Useimmat tiedotusvälineet sinnittelevät vielä vastaan, mutta monien keskustelupalstojen äänestä on jo tullut täysin monotoninen. Tutuin esimerkki on Hommaforum, jossa samanmieliset julistavat kilpaa yhtä ainoaa totuuttaan ja ovat tukehtua omaan oikeassa olemiseensa.

***

Voi olla, että maahanmuuton vastustajien kiihko on osittain ymmärrettävä vastareaktio sille, että valtamedia piti heitä pitkään pimennossa. Netissä on saanut aina möykätä, mutta on totta, että eturivin julkisuuteen on ollut viime vuosina vaikea päästä asiallisellakaan maahanmuuttopolitiikan arvostelulla.

Kun keskustelu sitten muun muassa Halla-ahon hengenheimolaisten vaalimenestyksen myötä muuttui ja maahanmuuttokritiikki – asiallinen ja vähemmän asiallinen – pääsi pintaan, monella touhu lähti lapasesta ja patoutumat purkautuvat älyttömillä tavoilla.

Keskustelun alennustila ei kuitenkaan ole kenenkään etu, ei maahanmuuton arvostelijoidenkaan. Monikulttuurisuuden kannattajat eivät, onneksi, katoa minnekään, vaikka osa heistä peloissaan vaikenisikin, vaan sen sijaan hekin alkavat käydä keskustelua entistä syvemmällä samanmielisten joukoissa.

Mitään dialogia ei näin synny eikä mikään mene eteenpäin.