Ville Hoikkala: Kuinka maahanmuutossa voidaan säästää rahaa?

Ville Hoikkala: Kuinka maahanmuutossa voidaan säästää rahaa? 30.8.2011

Valtiontalouden sopeuttamisessa karsitaan menoja kaikilta hallinnonaloilta, ja aivan oikeutetusti myös maahanmuuttoon liittyvää julkisen rahan käyttöä arvioidaan.

Suurin säästö taitaa tulla ilman Suomen omaa ansiota. Turvapaikanhakijoiden tärkeimpiin lähtömaihin kuuluvat Irak ja Afganistan, ja kyseisten maiden kriiseissä saattaa pahin olla jo ohi. Jos Syyrian kansannousu johtaa maan siirtymiseen demokratiaan, yksi keskeinen pakolaisuuden lähtömaa saattaa muuttua hyvinkin turvalliseksi. Kosovo on rauhoittunut merkittävästi, ja Turkin ihmisoikeustilanteessa ja talouselämässäkin on myönteistä kehitystä.
Turvapaikanhakijoiden määrä saattaa siis jatkossa laskea jo siksi, että maailmamme on astetta rauhallisempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Somaliassa soditaan edelleen, ja Somalian tilanne on niin vaarallinen, ettei turvapaikanhakijoiden palauttaminen sinne tule kysymykseen.

Maahanmuutosta aiheutuva kustannus on vaikea määritellä. Jos maahanmuuttaja on Suomessa kymmenen vuotta töissä ja maksaa veronsa ja sen jälkeen sairastuu vakavasti, hänen sairautensa hoitokulut ovat toki maahanmuutosta aiheutuva kustannus, mutta sitä ennen hän on ollut nettomaksaja yhteiskunnalle. Tästä syystä on tarpeellista rajata keskustelua niihin kustannuksiin, joiden yhteys maahanmuuttoon on mahdollisimman välitön, ja joihin ei liity todennäköistä tai mahdollista tuloa valtiolle.

Tässä on muutama ajatus siitä, millä tavalla maahanmuuton nettokustannuksia voitaisiin vähentää.

1. Työnhaku Suomesta on tehtävä helpommaksi.

Maailmalla on yleinen käsitys siitä, että Suomessa on tarjolla jonkin verran työpaikkoja siivouksen, rakennusalan, ravintolatyön, kuljetusalan, maaseutuelinkeinojen ja muiden suorittavan portaan tehtävien alalla, eikä tehtäviin vaadita yleensä mitään koulutusta. Työn etsiminen Suomesta on kuitenkin vaikeaa, koska viisumin saaminen työnhakua varten on vaikeaa. Tämä johtaa siihen, että monet ulkomaalaiset tulevat turvapaikanhakijoina ja keksivät tekaistun kertomuksen siitä että heitä vainotaan, vaikka todellinen tarkoitus on työn etsiminen.

Samaa ilmiötä on havaittavissa lumeavioliitoissa. Ulkomaalaiset voivat mennä itseään 30 vuotta vanhemman suomalaisen kanssa naimisiin, ja yhteistä kieltä ei ole, mutta se ei haittaa avio-onnea, koska ulkomaalainen haluaa etsiä töitä. Oleskelulupa ei heltiäkään, kun Maahanmuuttoviraston mielestä ”hakija on solminut avioliiton maahantulosäännösten kiertämiseksi”.

Maahanmuuttopolitiikan ongelmien ydin on se, että työvoiman tarve ja työhaluiset ihmiset eivät kohtaa toisiaan. Ongelma on tuttu kotimaisestakin työllisyyden hoidosta, Suomessa on samaan aikaan työttömyyttä ja työvoimapulaa. Kun pääkaupunkiseudulla ei ole riittävästi rakennustyöntekijöitä ja siivoojia, on kai helpompi saada töihin ulkomaalaisia, jotka ovat valmiita mihin tahansa päästäkseen Suomeen, kuin syrjäseuduilla asuvia suomalaisia, joita on vaikea taivutella muuttamaan pois kotiseuduillaan.

Eräs ratkaisu voisi olla Suomen suurlähetystöissä järjestettävä, USA:n Green Card Lotterya muistuttava arvonta, johon voisivat osallistua henkilöt, joilla on tietty määrä työkokemusta niillä aloilla, joihin tarvitaan työntekijöitä. Arpavoittona olisi suomen kielen kurssi ja viisumi työnhakua varten. Työnantajajärjestöjen, ammattiliittojen ja valtion pitäisi päästä parempaan keskusteluyhteyteen työvoiman tarpeen kohdistumisesta ja määrästä.

Rohkenen väittää, että maahanmuuton kustannuksista iso siivu, arvelisin että 10 % aiheutuu ulkomaalaisten työnhaun byrokraattisista ongelmista. Usein kuulee väitettävän, että humanitäärinen maahanmuutto ja työperäinen maahanmuutto ovat kaksi eri asiaa. Teoreettisesti näin onkin, mutta käytännössä Suomessa työperäinen maahanmuuttopolitiikka toimii niin huonosti, että humanitäärinen maahanmuutto on muuttunut työvoimapolitiikan kehnoksi työkaluksi. Toimeentulotuki on Suomessa niin alhainen, ettei kukaan tänne sen takia pyri.

2. Työpaikan saaneet turvapaikanhakijat

Turvapaikanhakijoista osa saa työpaikan ollessaan Suomessa, pääkaupunkiseudulla lähes kaikki. Varsin yleinen tapahtumaketju on sellainen, että turvapaikanhakija on aluksi osa-aikatyössä, voittaa työnantajan luottamuksen pikkuhiljaa ja saa kokopäiväisen työsopimuksen siinä vaiheessa, kun turvapaikkahakemus on lainvoimaisesti hylätty. Jos hän hakee tässä vaiheessa työntekijän oleskelulupaa ja maasta poistamista koskeva päätös on lainvoimainen, poliisi voi käyttää harkintavaltaa siinä, annetaanko ulkomaalaisen odottaa Suomessa työntekijän oleskelulupahakemuksen käsittelyä vai poistetaanko hänet välittömästi Suomesta. Maahanmuuttajaporukoissa on sitkeä käsitys ja paljon urbaaneja legendoja, joiden mukaan tiettyjä ulkomaalaispoliisin konstaapeleita voi lahjoa, jotta ulkomaalainen saisi odottaa Suomessa työntekijän oleskelulupahakemuksen käsittelyä.

Jos tarkoituksena on taloudellinen tehokkuus, maasta poistamisen kustannuksissa voitaisiin säästää merkittäviä summia rahaa, jos luovuttaisiin tarpeettomista tai vaikeasti toteutettavista käännyttämisen täytäntöönpanoista niiden henkilöiden kohdalla, jotka pystyvät elättämään itsensä Suomessa ja jotka eivät ole syyllistyneet rikoksiin. Tämä edellyttäisi ulkomaalaislain muutosta, esimerkiksi niin että lainvoimaisen käännyttämispäätöksen peruuttamista voitaisiin hakea työntekijän oleskelulupahakemuksen yhteydessä.

3. Joustavammat oleskeluluvat

Ulkomaalaisen oleskeluluvalla on aina oltava yksi peruste. Ulkomaalaislain mukaisia perusteita ovat perheside, työnteko, yrittäminen, opiskelu ja pakolaisuus, lisäksi on joitakin harvinaisia kategorioita kuten diplomaatit ja ihmiskaupan uhrit. Tilanteissa, joissa henkilöllä on useita perusteita, laki ei salli joustavuutta eri kategorioiden välillä.

On paljon ulkomaalaisia, jotka ovat suomalaisen kanssa naimisissa ja heillä on työsuhde, pitävät omaa toiminimeä sivubisneksenä, opiskelevat työn ohessa esimerkiksi avoimessa yliopistossa ja heidän kotimaassaan on vakavia ihmisoikeusongelmia. Jos heidän oleskelulupansa perustuu avioliittoon, poliisilaitos peruuttaa heidän oleskelulupansa automaattisesti, jos heille tulee avioero. Vastaavasti jos oleskeluluvan perusteena on työnteko ja ulkomaalainen irtisanotaan, oleskelulupa peruutetaan vaikka hän olisi naimisissa ja opiskelisi. Poliisi ei nykyään edes kysy, voitaisiinko oleskelulupa muuttaa toiseen kategoriaan ilman eri prosessia. Uuden oleskeluluvan hakeminen on monta kuukautta kestävä prosessi, joka vaikeuttaa aktiivisen maahanmuuttajan elämää ja lisäksi työllistää eri viranomaisia ja vie heidän resurssejaan.

Työntekijöiden oleskelulupia saatetaan peruuttaa myös sen takia, että työnantajat ovat vuoden aikana jossain vaiheessa lomauttaneet työntekijöitä, mutta sen jälkeen töitä on taas ollut tarjolla. Oleskelulupien arvioinnissa pitäisi ottaa huomioon, että elämme markkinataloudessa, ja firmoilla menee välillä hyvin ja välillä huonosti.

Ulkomaalaislakiin pitäisi tehdä erillinen pykälä, jonka mukaan poliisille asetetaan velvollisuus viran puolesta selvittää, onko ulkomaalaisella edellytykset saada oleskelulupa toisella perusteella, ennen kuin oleskelulupa peruutetaan.

Näillä pienille askeleilla voitaisiin edetä kohti tarkoituksenmukaisempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Ne helpottaisivat työhaluisten maahanmuuttajien elämää, toisivat verotuloja mutta eivät toisi uusia turvallisuusriskejä.