tiistai 16. elokuuta 2011

Journalisti: Vihapuheen kimppuun

Journalisti, pääkirjoitus: Vihapuheen kimppuun 16.8.2011

Norjan tragedian synnyttämä vihakeskustelu on herättää kysymyksiä. Kuka vihaa ja ketä? Mikä on vihaa? Voiko sen ilmaista ja miten? Saako vihan huutaa julki puskista – nimettömänä ja kasvottomana? Pohdinnan keskiössä ovat verkkokeskustelufoorumit, joilla viha ja muut pelon ja pahan olon ilmentyvät rehottavat.

Verkossa saavat kaikki kukat kukkia ja jokaisella on tasavertainen oikeus sanoa sanottavansa. Se on sananvapautta ja ajatuksena kaunis, mutta mitalilla on toinenkin puoli: sanojan on otettava myös vastuu sanomastaan.

Vihapuhe – kuten esimerkiksi kiihotus kansanryhmää vastaan, rasismi tai väkivallalla uhkaaminen – ei voi olla sallittua millään foorumilla eikä missään muodossa. On suorastaan julkeaa vaatia vihapuheen sallimista sananvapauteen vetoamalla.

Vihapuhetta voidaan suitsia verkkokeskustelun ennakkomoderoinnilla, mitä myös Julkisen sanan neuvosto suosittelee. Monessa mediatalossa on menettelyyn ryhdytty. Syksyllä JSN julkistaa keskustelusivujen ylläpitoa koskevan Journalistin ohjeiden liitteen.

Ongelmaksi jäävät foorumit, jotka eivät ole sitoutuneet journalistien eettisiin periaatteisiin. Journalistin ohjeet eivät paljon paina laajassa ja monimuotoisessa sosiaalisessa mediassa. Lainsäädännön tiukentaminenkaan ei välttämättä auta, sillä sivustot voivat tarvittaessa siirtyä lakien ulottumattomiin muihin maihin.

Vihapuheen kimppuun pitää käydä jämerästi, mutta maltillisesti. Keskustelua ja perusteltuja mielipiteitä pitää kunnioittaa, erimielisyyttäkin suvaita.
Demokraattisessa yhteiskunnassa jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä – pöhköihinkin. Vihan lietsonta on kynnys, jonka yli ei saa mennä.

Journalisteilla on vihakeskustelussa tärkeä rooli: on selvennettävä käsitteitä, on penättävä vastauksia asianosaisilta ja päättäjiltä. Leimakirvestä ei tarvita, näytöt riittävät.

Viha – yksi seitsemästä kuolemansynnistä – voi hyvin ja muuntuu moneksi.