HS: Kukkahattutäti kohtaa kriitikkonsa

Helsingin Sanomien kuukausiliite/Anu Nousiainen: Kukkahattutäti kohtaa kriitikkonsa 6.2.2010

Maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin haastattelu saa oudon käänteen, kun hän saa vastattavakseen parisataa ilkeää kysymystä. Niitä ovat lähettäneet nimettömät nettikeskustelijat, jotka inhoavat Thorsia.


Vuoden 2009 viimeisenä päivänä nimimerkki eiislm kirjoittaa suomi24.fi-keskustelupalstalle kommentin:
Nyt on aika puolustautua. Thors ja vihreet olleet koko ajan näiden arabiterrorien kelkassa ja rahoittaneet niiden katalaa toimintaa.

Kello on 13.27. Päivän aikana verkkoon kirjoitetaan lukemattomia samanlaisia tölväisyjä. Useimpien kohde on Astrid Thors.

Aamulla mies on surmannut Espoossa viisi suomalaista ja myöhemmin myös itsensä. Kohta koko Suomi tietää, että ampujan nimi on Ibrahim Shkupolli ja että hän on kotoisin Kosovosta.

Shkupolli on maahanmuuttaja. Astrid Thors on maahanmuuttoministeri.

Anonyymit keskustelijat solvaavat Thorsia, maahanmuuttajia ja maahanmuuttopolitiikkaa. Thorsia haukutaan hurriämmäksi, ja hänen käsketään painua mielipiteineen ja hyysättävineen helvettiin. Osa kommenteista on puhdasta rasismia.


Astrid Thors on Suomen ensimmäinen maahanmuuttoministeri. Ennen häntä ulkomaalaisasiat kuuluivat sisäministeri Kari Rajamäelle (sd), joka ei puhunut monikulttuurisuudesta vaan turvapaikkashoppailusta, ankkurilapsista ja terrorismin torjunnasta. Häntä ei sätitty verkkokeskusteluissa.

Tilanne muuttui, kun Thos aloitti maahanmuuttoministerinä keväällä 2007. Yhtäkkiä Suomen ulkomaalaisasioista vastasi liberaali ruotsinkielinen naisjuristi, joka tahtoi Suomeen lisää pakolaisia. Täydellinen kukkahattu.

Kukkahattu - sitä sanaa maahanmuuttokriitikot käyttävät maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kannattajasta. Kriitikoiden mielestä kukkahatut vähättelevät maahanmuuton ongelmia.

Kun Thorsista tuli ministeri, Suomessa ei puhuttu vielä maahanmuuttokriitikoista. Uudissana ilmestyi suomen kieleen syksyllä 2008. Sitä käytti kielitieteilijä ja blogikirjoittaja Jussi Halla-aho, joka valittiin perussuomalaisten listalta Helsingin valtuustoon. Halla-aho sanoi olevansa maahanmuuttokriitikko, ei suinkaan rasisti.

Rintamalinjat oli vedetty: Thors vastaan Halla-aho, kukkahatut vastaan maahanmuuttokriitikot, Hazard vastaan Halme.

Hyökkäyssotaa alettiin käydä tietenkin verkossa. Maahanmuuttoministeri sai niin paljon törkypostia, että hänen oli pakko sulkea nettisivujensa vieraskirja.

Erityisen paljon Astrid Thorsia on arvosteltu Homma-forumilla. Sitä pidetään perussuomalaisten ja perusrasistien kotikenttänä. Hommasta löytää satoja viestejä hakusanoilla Thors, Astrid, Astrid-täti tai täti Astrid.

Eräänä perjantai-iltana tammikuussa 2010 Homma-forumille ilmestyy uusi viesti:
Hyvät hommalaiset, olen menossa haastattelemaan maahanmuuttoministeri Thorsia. Mitä ministeriltä pitäisi kysyä?

Parissa päivässä kysymyksiä kertyy monta sataa. Niissä mennään suoraan asiaan.


Sisäministeriön hissi täyttyy keski-ikäisistä miehistä: tukevia toppatakkiäijiä, joilla on viikset. Viiksimiehet jäävät pois poliisiosaston kerroksessa. Maahanmuuttoministerin työhuone on kaksi kerrosta ylempänä Kirkkokadun puolella. Vaatenaulakko on käytävällä.

Sihteeri pyytää odottamaan, ministeri on kohta vapaa.

Kuka tämä Suomen haukutuin ihminen oikein on? Mitä hänestä tiedetään?

Astrid Thors on 52-vuotias varatuomari, joka on kiinnostunut ihmisoikeusasioista ja hankkinut kokemusta EU-politiikasta istumalla kaksi kautta europarlamentissa. Koska rkp on perinteisesti suhtautunut maahanmuuttoon suomalaispuolueista vihreiden ohella myönteisimmin, maahanmuutto- ja eurooppaministerin salkku sopii hänelle hyvin.

Tiedetään myös, että Thors on professori-isän ja diplomiekonomiäidin tytär, joka kasvoi Helsingin Haagassa, avaratalossa Ilkantiellä. Vaikka isä oli professori, Helsingin suomenruotsalaisten keskuudessa Thorsit olivat maaltamuuttajia, jotka asuivat esikaupungissa.

Välillä perhe muutti muutamaksi vuodeksi Uuteenkaarlepyyhyn, kun Astridin isä Carl-Eric Thors opetti opettajaseminaarissa ruotsia.

Koti oli täysin ruotsinkielinen. Suomea Astrid oppi toisilta lapsilta pihalla. Yhä hänen puheestaan kuulee, ettei suomi ole hänen äidinkielensä.

Thorsin ruotsissa sen sijaan ei pitäisi olla moitteen sanaa: isä - pohjoismaisen kielitieteen professori - piti Hufvudstadsbladetissa oikeakielisyyspalstaa.

Astrid, kaksilapsisen perheen ainoa tytär, olisi saattanut ryhtyä opiskelemaan laivanrakennusta, ellei hänen äitinsä Kerstin Isaksson olisi huomauttanut, että työt telakalla alkavat kello seitsemältä. Tytär valitsi oikeustieteen, sillä juristihan on yhteiskunnan teknikko.

Sanotaan, että Astrid Thors on niin rkp:läinen kuin rkp:läinen voi olla. Hän tuli valtakunnanpolitiikkaan johtamalla puolueen nuorisojärjestöä Svensk Ungdomia. Hän avusti ministereitä ja työskenteli juristina muun muassa Kuntaliitossa.

Kun Elisabeth Rehn jätti EU-parlamentin, Thors pääsi vuonna 1996 Brysseliin. Tunnollinen juristi kuului ahkerimpiin suomalaismeppeihin. Brysselissä Thors vahti, että suomalaiset saavat edelleen syödä lohta ja silakkaa.

Vuonna 2002 Thors yllättäen haastoi rkp:n puheenjohtajavaalissa Jan-Erik Enestamin. Sellaista rkp:ssä ei ollut nähty sitten 1940-luvun. Thors otti riskin, hävisi täpärästi ja itki.

Sen jälkeen pojat hoitivat homman: Stefan Wallin peri Enestamin paikan puoluejohtajana ja ministerinä kuin perheyrityksessä.

Älykäs ja fiksu mutta kovat kyynärpäät, Thorsista sanotaan. Ja: ei kovin avoin, vaikeasti lähestyttävä. Mutta myös: maailman lojaalein ystävä.

Brysselistä Thors muutti Helsingin Töölöön, missä hän asuu alivaltiosihteeri Juhani Turusen kanssa - ikuiseksi poikamiestytöksi luultu Thors vihittiin 46-vuotiaana. Eduskuntaan hänet valittiin vuonna 2003.

Kun ministerien varallisuutta arvioitiin vuonna 2007, Thorsilla oli yksi paksuimmista osakesalkuista eikä lainkaan velkaa.


Ovi aukeaa, ja Astrid Thors tervehtii hyväntuulisesti. Hänellä on ruskea housupuku, valkoinen paita ja mustat avokkaat. Paksut hiukset on taltutettu föönin ja hiuslakan avulla. Hän näyttää ruskettuneelta ja tv-kuvaansa pienemmältä.

Tässä on ministeri, jota verkkokeskusteluissa niin inhotaan. Sitä ei ole hillinnyt se, että Thorsin kaudella ulkomaalaislakia on selkeytetty ja varsinkin turvapaikanhakijoiden kohtelua on kiristetty. Alaikäiset hakijat pannaan nyt ikätesteihin, ja perheenyhdistämisoikeutta on rajoitettu.

Thors istuutuu nojatuoliin. Ministerin huone sisäministeriön betonibunkkerissa on kovin arkinen. Lattialla on kyllä kaunis itämainen matto, mutta vaaleansininen sohvakalusto, kirjoituspöytä ja kaapit ovat tavallisia tylsiä toimistomööpeleitä. Konttoritunnelmaa pehmentävät viherkasvit ja liköörikonvehdit Mari-skoolissa.

Taitaa olla aika kertoa ministerille, että haastattelun kysymykset on koottu Homma-forumilla.

Maahanmuuttoministeri ottaa vastaan tiedon apuhaastattelijoista tyynesti. Ehkä kulmakarvat vähän kohoavat, Mutta eivät vihaisesti, ministeri jopa hymyilee. Suomenruotsalaisiahan pidetään huumorintajuisina.

Kaikki hommalaisten lähettämät kysymykset on printattu - niitä on kaksikymmentä liuskaa tiuhaa tekstiä kahta puolen paperia. Ne odottavat nyt tässä, ministerin vaaleansinisellä sohvalla.


Astrid Thors katsoo kysymyspinoa epäluuloisesti.

Ei hätää, hommalaiset ottivat tehtävän vastaan asiallisesti. He jopa teitittelivät ministeriä ja olivat muutenkin kohteliaita. Ainakin useimmat.

Nimimerkki Sivulause saa kunnian aloittaa ministerin haastattelun:

Koska maahanmuutto on tutkimuksien valossa Suomelle pelkästään taloudellinen rasite, kuinka perustelette kyseisen hyväntekeväisyyden suomalaisille veronmaksajille?

Thors vastaa:
"Perustelen sen ihan samalla tavalla kuin kehitysavun tai muun kansainvälisen yhteistyön. Olemme YK:ssa ja EU:ssa sitoutuneet ihmisoikeusnormeihin. Jos ihminen kohtaa kotimaassaan vainoa, hänelle on tarjottava turvapaikka. Se on osa meidän kansainvälistä vastuutamme."

Oliko tuo nyt kyllin selvästi sanottu? Hommalaiset käskivät olemaan hyväksymättä ministeriltä mitään liirumlaarumia ja vaatimaan faktoja.

Nimimerkki Sivulause varmaan tarkoitti maahanmuutolla niin sanottua humanitaarista maahanmuuttoa eli kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ottamista Suomeen. Heitä oli vuonna 2008 runsaat 1 500.

Yli kymmenen kertaa enemmän Suomeen tuli muita ulkomaalaisia, vuonna 2008 vajaat 20 000. Nämä ihmiset muuttivat töihin tai opiskelemaan tai puolisonsa luo. Heitä tarkoitetaan, kun puhutaan työperäisestä maahanmuutosta. Esimerkiksi Jussi Halla-aho on antanut ymmärtää vastustavansa nimenomaan humanitaarista maahanmuuttoa, ei työperäistä.

Pakolaisista voi olla Thorsin mukaan hyötyäkin. "Hänestä voi esimerkiksi tulla hyvä yhteistyökumppani, jos hän palaa kotimaahansa, kun olot paranevat", Thors keksii. "Kreikan pääministeri puhuu ruotsia, koska hänen perheensä asui Ruotsissa sotilasvallan aikana."

"Suomessa ei aina ymmärretä, miksi muutkin kuin ressukat voivat saada turvapaikan. Usein juuri valovoimaisimmat ihmiset asettuvat vastustamaan valtaapitäviä ja joutuvat sen takia lähtemään maasta."

Näin kävi Siad Barren Somaliassa, Saddamin Irakissa ja talebanien Afganistanissa. Näistä maista on paennut paljon koulutettuja ihmisiä, jotka eivät ole hyväksyneet pakkovaltaa.

Thors pitää tauon ja punnitsee sanojaan.

"Tätä on vaikea sanoa, ettei tule taas hirveitä kirjoituksia. Mutta Suomessa on niitä, jotka ajattelevat, että meillä on oma hyvinvointivaltiomme eikä siitä riitä muille kuin suomalaisille."

Näitä ihmisiä on varsinkin hommalaisissa. Kysymyksissä vaaditaan Thorsilta täsmällistä rahasummaa sille, mitä pakolaiset ja turvapaikanhakija maksavat Suomelle - mukaan lukien kaikki kulut: yhteiskunnan antamat suorat tuet, päivähoitopaikat, koulutus, terveydenhoito...

Ymmärrättekö, kuinka paljon noilla summilla olisi helpotettu koululaisten mielenterveystyötä, vanhusten hoivapalveluita, kuntien sosiaalipalveluita alkuperäisväestölle, työttömien ahdinkoa jne? kirjoittaa eräs hommalainen.

Kyllä Thors sen ymmärtää, mutta hän ymmärtää myös asian toisen puolen.


Nimimerkki BastardoGrande kysyy maahanmuuttoministeriltä asiaa, joka tuntuu vaivaavan monia:

Miksi Suomi ei poista turvapaikanhakijoiden saamaa rahallista tukea, annettaisiin korkeintaan majoitus yhteistiloissa ja kenttäkeittiötasoinen ravinto?

"Tästä on puhuttu vuosia", Thors aloittaa. "Meille on halvempaa, että he tekevät itse ruokansa. Toinen syy on se, että ihmiset joutuvat asumaan vastaanottokeskuksessa pitkään. Kun he laittavat oman ruokansa, he eivät samalla tavalla laitostu."

Turvapaikanhakijoille on maksettu kymmenen prosenttia pienempää toimeentulotukea kuin suomalaisille. Silti Suomen tuki on ollut suurempi kuin missään muussa EU-maassa.

Mutta tämä on nyt muuttumassa. Thors on valmistuttanut asetusehdotuksen, joka leikkaa tuen 375 eurosta 292 euroon kuussa. Jos vastaanottokeskus tarjoaa ateriat ja muun ylöspidon, tuki vähenee 90 euroon kuussa. Se tekee kaksi euroa ja 90 senttiä päivässä.

Tämän toivotaan tekevän Suomesta turvapaikanhakijoiden silmissä vähemmän houkuttelevan. Myös käsittelyaikoja yritetään lyhentää. Silti viimekin vuonna kielteistä turvapaikkapäätöstä piti odottaa kymmenen kuukautta. Kuusi hakijaa kymmenestä sai kielteisen päätöksen.

Mutta onko päivärahoilla tai käsittelyajoilla lopulta kovin suurta merkitystä?

"Turvapaikanhakijoiden määrä vaihtelee maailmanpoliittisen tilanteen mukaan", Thors sanoo.

Suomeen on tullut viime vuosina eniten turvapaikanhakijoita Somaliasta, Afganistanista ja Irakista. Meilläkin on alettu oppia, että kun kriisi rauhoittuu, hakijat vähentyvät.


Mutta eteenpäin, ministerillä on tiukka aikataulu. Seuraava kysymys tulee Simon Elolta, joka on Espoon perussuomalaisten 23-vuotias sihteeri. Elo on yksi niistä harvoista hommalaisista, jotka käyttävät verkossa omaa nimeään.

Ajatushautomo Demosin mukaan Suomeen muuttaa seuraavan 20 vuoden aikana noin 200 000-300 000 ihmistä ulkomailta. Pidättekö arviota oikeana?

Tuon verran 20 vuodessa tarkoittaa kymmentä-viittätoistatuhatta ihmistä vuodessa, Thors laskee. Se vastaa viime vuoden nettomuuttoa ulkomailta Suomeen (runsaat 14 000 ihmistä).

"Tätä on aivan mahdoton ennustaa. Kymmenen viime vuoden aikana Suomeen on muuttanut satatuhatta ulkomaalaista. Pääkaupunkiseudun väestöennusteen mukaan suurin osa väestönkasvusta tulee maahanmuutosta. Mutta kaikki riippuu siitä, miten hyvin pystymme pitämään yllä työllisyyttä ja toimeliaisuutta."

Siis mitä paremmin Suomella menee, sitä enemmän saamme maahanmuuttajia.

"Minusta on parempi, että yritykset työllistävät Suomessa sekä suomalaisia että maahanmuuttajia kuin että ne siirtyvät ulkomaille."


Lisää kysymyksiä. Nimimerkki Viimeinen suomalainen:

Miksi Suomi on tekemässä maahanmuutossa samat virheet kuin esimerkiksi Englanti, Hollanti, Tanska ja Ruotsi? Miksi virheistä ei voida ottaa opiksi ja tiukentaa maahantulijoiden seulaa?

"Mitä maita siinä olikaan?" Thors kysyy. "Ranskaa ei mainittu, Onko Ranskassa siis onnistuttu? Ei kai?"

"Ei ole helppoa löytää Euroopan maata, jossa olisi täysin onnistuttu maahanmuutossa", Thors myöntää. "Englanti ja Hollanti ovat vanhoja siirtomaita. Niillä on ollut kiintiöt entisistä siirtomaista tuleville. Monesti viitataan Kanadaan - sitä pidetään onnistuneena esimerkkinä. Seuraamme kiinnostuneina, miten siellä ulkomaalaisia on kotoutettu."

Sitten hän keksii selvän eron Alankomaiden ja Suomen välillä. "Alankomaissa kaikki halukkaat saavat perustaa koulun. Minusta se ei ole toiminut hyvin."

Ministeri ei siis kannata ajatusta islamilaisesta koulusta, jota aina välillä on toivottu Helsinkiin. Muslimien omaa koulua on perusteltu sillä, että jotkut maahanmuuttajat lähettävät lapsiaan islamilaisiin kouluihin ulkomaille.

"En suhtaudu myönteisesti siihen, että muslimilapset eristetään omiin kouluihinsa. Jos islamin uskonnonopetus peruskouluissa ei ole tarpeeksi hyvää, on koulutettava islamin opettajia."

Sitten ministeri huokaisee. "Aina tulee viestiä, että katsokaa, mitä Malmössä tapahtuu. Vähemmän on puhuttu siitä, miten Tukholman Rinkeby on rauhoittunut. Smålandissa maahanmuuttajat työllistyvät nyt paremmin kuin riikinruotsalaiset. Kokkolan seudulla myanmarilaiset kiintiöpakolaiset pääsivät nopeasti töihin oppisopimuskoulutuksen avulla. Hyviäkin uutisia on."

Milloin käytte tutustumassa Göteborgin, Malmön, Kööpenhaminan tai Pariisin maahanmuuttolähiöiden todellisuuteen?

"Olen käynyt Rinkebyssä kauan sitten, kun sillä vielä oli huono maine. Todellisuuteen voi tutustua myös kirjallisuuden kautta. En anna täsmällistä lupausta."

Miten mamujen (maahanmuuttajien) asuttaminen samoihin kaupunginosiin aiotaan estää? Mamut haluavat asua isoissa kaupungeissa ja lähellä toisia samaan etniseen ryhmään kuuluvia.

"Ratkaisevaa on kaavoitus. Samassa korttelissa on oltava vuokra- ja omistusasuntoja. Sisäministeriön selvityksen mukaan maahanmuuttajat haluavat asua suomalaisten keskuudessa.


Nimimerkki Maailmanmies tahtoo tietää, miksei maahanmuutto voi olla lähtökohdiltaan itsekästä Yhdysvaltain ja Australian tapaan. Miksei hakijoita pisteytetä? Miksei oteta pelkkiä lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jos heistä on pulaa?

"Mutta nuo maathan ottavat kymmeniätuhansia ihmisiä!" Thors huudahtaa. "Määrät ovat aivan toisenlaisia kuin meillä."

YK:n pakolaisviranomaiset kiittelevät Pohjoismaita siitä, että nämä ottavat heikoimmassa asemassa olevia pakolaisia, jotka eivät muille kelpaa.

"Suomi haluaa tarjota turvan erityisesti yksinäisille naisille ja äideille. Women at risk, kuten sanotaan. Näin on myös hallitus päättänyt."

Valtaosa hommalaisten lähettämistä kysymyksistä koskee pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Ulkomaalaisten "hyysääminen" ärsyttää.

Myös islam kiinnostaa. Thorsin halutaan vastaavan siihen, onko islam ongelmallinen uskonto Suomessa. Ministeri on osannut odottaa islamia koskevia kysymyksiä:

"Nykyinen monikulttuurisuuskeskustelu koskee lähinnä islamia. Taustalla on New Yorkin terrori-iskut, jotka kärjistivät suhteita. Näissä oloissa toivoisi, että edes maltilliset voimat pystyisivät keskustelemaan keskenään."

"Noilla forumeilla minuun on lyöty leimaa, että haluan edistää tätä islamin... Mutta minä olen aina sanonut, että naisten tasa-arvo on suomalainen perusarvo. Myönnän, että islamin ja suomalaisnaisten tasa-arvon yhteensovittamisessa on jonkin verran ongelmia. Tässäkin asiassa naisjärjestöt tekevät tärkeää työtä."

Tanskassa konservatiivipuolue yritti kieltää naisen kasvot perittävän burkan, mutta kielto todettiin perustuslain vastaiseksi.

"En tiedä, menisikö sellainen Suomessakaan läpi. Meillä uskonnonvapaus tulkitaan aika laajasti. Mutta joka kerta, kun näen täysin hunnuttautuneen naisen, se järkyttää ja panee miettimään, tekeekö nainen niin omasta tahdostaan. Jos nainen pakotetaan käyttämään huivia tai hunnuttautumaan, se on selkeästi kiellettävä."

"Mutta tämä on aihe, johon ei ole quick fix, helppoa ratkaisua."

Onko monikulttuurisuus väistämätön tie?

"En usko, että kellään on muu edes tavoitteena. Pyritään siihen, että eri kulttuurit pystyisivät toimimaan vuorovaikutuksessa", Thors aloittaa.

Tietääköhän hän, että juuri tuollaisia sanoja kuin vuorovaikutus tai kulttuurin rikastuttaminen Homma-forumilla pilkataan? Ehkä Thors tietää, sillä hän lisää nopeasti:

"Meidän on opittava toimimaan erilaisuuden kanssa. Tällaiseksi maailma on muuttunut."


Onko maailma tosiaankin muuttunut? Entä jos tällaista on ollut ennenkin, mutta se on vain unohtunut?

Antero Leitzinger on tutkinut maahanmuuttoa Suomessa 1812-1972. Hänen mukaansa Suomeen on tullut aina ja yllättävän paljon ulkomaalaisia. Joissakin ammateissa tai joillakin paikkakunnilla ulkomaalaisia on ollut jopa 10-30 prosenttia. Ilman näitä maahanmuuttajaesi-isiä Suomi olisi nyt toisenlainen maa.

Myös suomalaiset ovat lähteneet samalla tavalla ulkomaille parempaa elämää etsimään. Heitä ei ole käännytetty elintasopakolaisina. Astrid Thorsin isänisän veljet muuttivat Pohjanmaalta Amerikkaan, eikä kukaan heistä palannut. Isän serkuista moni lähti Ruotsiin.

"Suomeen palanneet siirtolaiset toivat pääomaa ja ajatuksia. Vaasassa ei olisi Wärtsilää, ellei eräs herra Wikström olisi käynyt Chicagossa oppimassa T-Fordin tekemistä", Thors sanoo.

Äidinisä oli varatuomari ja viskaali Turun hovioikeudessa autonomian aikana. "Hän mieluummin erosi virastaan ja lähti 'maanpakoon' Lontooseen kuin jäi odottamaan vangitsemista."

Suomeen palattuaan isoisä nousi kansanedustajaksi ja Ahvenanmaan maaherraksi.

Moni Suomen tärkeimmistä yrityksistä on ollut ulkomaalaisen perustama: Fazer, Gutzeit, Berner, Paulig, Stockmann... Mutta Suomeen tullessaan nämä mahtimiehet olivat vain kisällipoikia, kirjanpitäjiä, konttoristeja ja sillikauppiaita.

Tampereesta teki puuvillakaupungin skotti John Finlayson. Jopa Suomen kansallissäveltäjä oli hampurilainen. Voi olla, ettei Fredrik Paciuksesta koskaan tullut edes Suomen kansalaista, ainakaan mitään päätöstä siitä ei ole löydetty. Silti Minun kultani kaunis on ja Tuoll' on mun kultani ovat läpeensä suomalaisia lauluja.

Monen nykysuomalaisen suvussa on ulkomaalaista verta. Mutta kun sukunimi on suomennettu, maahanmuuttoa on vaikea tunnistaa.

1800-luvulla kaikki sveitsiläiset kelpasivat Suomessa juustomestariksi, oli koulutusta tai ei, vähän niin kuin nykyiset turkkilaiset kebabravintoloihin. Baijerista tuli oluenpanijoita, jotka rakastuivat, menivät naimisiin ja saivat lapsia. Moni italialainen kipsinvalaja sai Suomen kansalaisuuden.

Eikä ulkomaalaisten arvostelussakaan ole juuri uutta: 1920-luvulla suomalainen media kauhisteli saksalaisten mekaanikkojen tulvaa.


Takaisin asiaan. Ministeri Thors vilkuilee kysymyspinkkaa. Äkkiä seuraava:

Suomessa on syntyperäistenkin suomalaisten vaikea työllistyä, vaikka heillä on hyvä kielitaito sekä yksi tai useampi ammatillinen tutkinto. Miten kuvittelette, että tämä voisi onnistua maahanmuuttajalta, jolla ei useinkaan ole kielitaitoa tai ammatillista tutkintoa? Joiltakin saattaa puuttua jopa luku- ja kirjoitustaito.

Thors miettii. Tähän kysymykseen on selvästi vaikea löytää helppoa vastausta. Kysyjä tarkoittaa kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Intialaisilla koodaajillahan ei ole ollut vaikeuksia työllistyä, kun taas Somaliasta ja Afganistanista tulleiden työttömyysprosentit ovat masentavia.

"Moni maahanmuuttaja tulee maasta, jossa luonnollinen tie työllistyä on ryhtyä yrittäjäksi", Thors sanoo lopulta.

Monella pienellä paikkakunnalla ainoa ravintola on maahanmuuttajan perustama kebab- ja pizzapaikka. Etnisten ravintoloiden tiedetään kiertävän veroja ja maksavan työntekijöilleen joskus jopa nälkäpalkkaa. Miksei siihen puututa?

Ongelmat ovat tiedossa, Thors vakuuttaa. Parannuksia pitäisi olla tulossa, kun eri viranomaiset saadaan yhteistyöhön. "Viime vuonna kielteisten työlupapäätösten osuus kasvoi."

Nyt on käytetty jo yli kaksi tuntia kiireisen ministerin aikaa hommalaisten kysymyksiin. Maahanmuuttokriitikot ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö - mutta lopultakin vain vähemmistö.

Mielipidekyselyjen mukaan suomalaiset suhtautuvat maahanmuuttoon rauhallisesti. European Social Survey -tutkimuksen mukaan vain 7,8 prosenttia suomalaisista käännyttäisi kaikki iholtaan eriväriset maahanmuuttajat. Se on selvästi vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin.

Tästä huolimatta maahanmuuttokeskustelu on kiihtynyt, ja sen ovat omineet perussuomalaiset. Tämä harmittaa Thorsia.

"Timo Soini puhuu täyttä puppua väittäessään, että perussuomalaiset aloittivat keskustelun maahanmuuton ongelmista. Kyllä niistä oli keskusteltu ennen Soiniakin. Me byrokraatit vain olimme pukeneet tämän keskustelun selonteoiksi."

Ministeri antaa luvan viimeiselle kysymykselle.

Se tulee James Hirvisaarelta. Hän on asikkalalainen perussuomalaisten kunnanvaltuutettu, jota blogin perusteella voisi kutsua kiihkomieliseksi islamin vastustajaksi

Onko ministeri Thors sitä mieltä, että maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat kansalaiset ovat rasisteja? Eikö muukalaisvihamielisyys ja maahanmuuttokriittisyys olisi osattava erottaa?

"En minä ketään leimaa, Mutta jotkut kätkeytyvät niin sanotun maahanmuuttokriittisyyden taakse. Tässä ryhmässä on henkilöitä, joilla on vaikeuksia suvaitsevaisuuden kanssa". Thors sanoo.

"Joissain Euroopan maissa valtapuolueet ovat alkaneet käyttää samanlaista kieltä kuin maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat oikeistopopulistiset puolueet. Minusta se on vaarallista."