Rikoskomisario Aki Harju: Laittoman maahantulon järjestäminen on monimuotoista toimintaa

Akkusatoori 7/2009/Rikoskomisario Aki Harju: Laittoman maahantulon järjestäminen on monimuotoista toimintaa

(pdf)

Rikoslain 17 luvun 8 § mukaan joka
1) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta
muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon
vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa,
viisumia tai oleskelulupaa,
2) järjestää tai välittää 1 kohdassa tarkoitetulle ulkomaalaiselle
kuljetuksen Suomeen tai
3) luovuttaa toiselle väärän tai väärennetyn taikka
toiselle henkilölle annetun passin, muun matkustusasiakirjan,
viisumin tai oleskeluluvan käytettäväksi
maahantulon yhteydessä,
on tuomittava laittoman maahantulon järjestämisestä
sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Maahantulohetkellä vaikuttaa olevan teon toteutumisen kannalta keskeinen merkitys laittoman maahantulon järjestämistä koskevassa rikoslain säännöksessä. Esitutkinnassa on yleensä kuitenkin tarpeen selvittää yksittäistä rajan ylitystä huomattavasti laajempaa kokonaisuutta. Lukuisissa tapauksissa on ilmennyt viitteitä järjestäytyneestä toiminnasta ja yhteyksistä useaan eri maahan. Kansainvälisen viranomaisyhteistyön perusteella on todettavissa, että niin Suomessa kuin muissa maissa paljastuneet ja tutkittavana olleet laittoman maahantulon järjestämistapaukset ovat hyvin samankaltaisia keinoiltaan ja tekotavoiltaan.

Laittoman maahantulon reittejä Euroopan Unionin alueelle tullaan suurelta osin eteläisen ulkorajan kautta. Espanja, Italia ja Kreikka ottavat vastaan laivalasteittain ihmisiä Afrikasta ja Lähi-idästä lähes jatkuvana virtana. Laivamatkustajien matka ei välttämättä pääty vielä edellä mainittuihin maihin. Raskaasti ylikuormitettujen viranomaisten on lähes mahdotonta valvoa kattavasti laittomasti maahan saapuneita ihmisiä. Tämä vuoksi maahan salakuljetettujen ihmisten on varsin helppo siirtyä EU:n sisällä jäsenmaasta toiseen. Osa henkilöistä löytää tiensä myös Suomeen.

Matkustaminen Euroopassa on meille kielitaitoisille ja varakkaille suomalaisille varsin helppoa. Laittomasti Eurooppaan saapuneelle, mahdollisesti ensimmäistä kertaa kotimaansa ulkopuolella olevalle henkilölle se ei sitä yleensä ole. Matkan jatkumiseksi apu on tarpeen. Sisämaan matkustamisessa käytetään niin julkista liikennettä (lentokoneet, junat, linja-autot) kuin yksityisautoiluakin. Matkanteko voi tapahtua avoimesti tai salassa, piiloutumalla esimerkiksi rekka-auton kuormaan, rahtikonttiin tai varta vasten kulkuneuvon rakenteisiin tehtyyn tilaan. Euroopan sisäisistä matkustusjärjestelyistä on
todettu maksettavan jopa tuhansia euroja.

Suomeen tullaan pääsääntöisesti ilman minkäänlaista matkustusasiakirjaa tai asiakirjaa ei ainakaan esitetä viranomaiselle. Matkustaminen Euroopassa on tapahtunut maitse ja matkan lopulla meriteitse Ruotsista Suomeen. Jonkin verran Suomeen tullaan myös sisäisillä lennoilla, jolloin matkustusasiakirja ei välttämättä täytä maahantulon edellytyksiä. EU:n ulkopuolelta Suomeen laittomasti saapuvien henkilöiden osalta toiminta poikkeaa sikäli, että Suomeen matkustaminen (kauttakulkukin) edellyttää aina matkustusasiakirjaa. Tällaisissa tapauksissa passi onkin yleensä aito, mutta sen lisäksi edellytettävä viisumi tai oleskelulupa on hankittu harhauttavin perustein. Valtaosa Suomeen laittomasti saapuvista henkilöistä tulee sisärajan kautta.

Laittoman maahantulon järjestelijät reitin varrella

Laittomasti Suomeen järjestettävät henkilöt tulevat usein tuhansien kilometrien päästä matkustaen läpi lukuisten maiden. Pitkä matka on omiaan kasvattamaan laittoman maahantulon järjestelyihin liittyvien henkilöiden joukkoa. Järjestelijöiden rooli ja tehtävät voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Jotkut tehtävät on mahdollisesti myös ulkoistettu. Oleskeluluvan hankkimiseksi tarvittavan koulutodistuksen tai matkustusasiakirjan väärentämisestä vastaava taho ei välttämättä tiedä, mihin aineistoa on tarkoitus käyttää. Tai vaikka tietäisikin, saa hän työstään maksun eikä kysymyksiä sen enempää esitetä. Lähtömaa – jossain kaukana Euroopan ulkopuolella…

Laittomat järjestelyt alkavat lähtömaassa markkinoinnilla ja rekrytoinnilla. Euroopassa olevia työ-, opiskelu- tai turvapaikkamahdollisuuksia markkinoidaan lähtömaassa yleensä sellaisen henkilön toimesta, jolla on suhteita Eurooppaan tai vastaavasti tällainen henkilö asuu Euroopassa ollen kotoisin lähtömaasta. Yhteys EU-maan ja lähtömaan välillä voi muodostua esimerkiksi sukulaissuhteen perusteella tai (todellisen/valheellisen) liiketoiminnan nimissä. Liiketoimintaa hyväksikäyttäen voidaan rakentaa ulkoisesti laillinen julkisivu laittomalle toiminnalle niin lähtömaassa kuin kohdemaassakin.

Rekrytoiva taho voi järjestää henkilölle ulkoisesti aidon, mutta toiselle henkilölle kuuluvan passin (look-a-like/impostor -toiminta). Todennäköisesti yleisin keino on kuitenkin hankkia henkilön omaan passiin viisumi tai oleskelulupa totuuden vastaisia tietoja käyttäen. Passi, viisumi tai oleskelupa saatetaan myös väärentää. Biometristen tunnisteiden yleistyessä väärennysten käyttäminen on kuitenkin entistä haasteellisempaa. Olivatpa keinot mitkä hyvänsä, järjestelyt maksanevat tuhansia euroja.

Rekrytoijan tai tämän luottohenkilön lisäksi lähtömaassa toimii todennäköisesti joukko neuvonantajia ja käytännön järjestelijöitä, jotka opastavat lupahakemuksissa sekä matkalippujen hankinnassa.

Neuvonantajat esimerkiksi ohjeistavat, miten henkilöiden tulee käyttäytyä tai pukeutua taikka kuinka viranomaisten kysymyksiin tulee vastata. Eräässäkin tapauksessa henkilö kertoi saaneensa järjestelijältä korvalappustereot, joita tämän tuli kuunnella matkan aikana opetellakseen tietyn Euroopan maan sanontoja. Sanontoja opiskelemalla pyrittiin siihen, että henkilö pystyisi esiintymään luotettavasti matkustaessaan kyseisen maan myöntämällä (joskaan ei hänelle kuuluvalla) matkustusasiakirjalla Eurooppaan.

Joskus ulkoisen habituksen rakentamisessa voidaan käyttää myös varsin pikkujuttuja. Matkareitistään kertoessaan eräs henkilö kertoi maistaneensa ensimmäistä kertaa purukumia saattajan kehotuksesta. Purukumin jauhamisella haluttiin luoda käsitys, että henkilö on ulkoisesta olemuksestaan huolimatta ”länsimaistunut”.

Matkalla jossain

Lähtömaasta poistuttaessa henkilön mukana voi matkustaa saattaja, jonka tehtävänä on neuvoa ja ohjata sekä toimia tarvittaessa jopa henkilön tulkkina matkan aikana. Matkalla, etenkin juuri ennen Eurooppaan tai Suomeen saapumista, saattaja voi ottaa saatettavan matkustusasiakirjan haltuunsa. Tällä tavoin Eurooppaan ”paperittomana” saapuvan henkilön palauttaminen lähtömaahan välittömin keinoin estyy, jolloin tavoite Eurooppaan pääsystä toteutuu tai on ainakin hyvin lähellä toteutua. Saattajan haltuun ottamaa matkustusasiakirjaa voidaan mahdollisesti käyttää myöhemmin uudelleen opastettaessa seuraavaa matkustajaa (look-a-like).

EU:n ulkorajan ylittäminen ei vielä välttämättä täytä matkalle asetettua tavoitetta. Matkan määränpää voi olla esimerkiksi jokin Keski-Euroopan sisämaista tai etelästä katsottuna Euroopan periferiassa sijaitseva Suomi, jonne matkustaminen voi edellyttää sisämaaliikennöintiä.

EU:n ulkorajan ylityksen jälkeen matkateko voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa. Lukuisissa tapauksissa on paljastunut, että laittomasti maassa oleskelevat henkilöt ovat saattaneet viettää aikaa ns. turvataloissa (safe-houses) useita viikkoja tai jopa kuukausia. Turvatalo lienee saanut nimensä paikasta, jossa laittomasti oleskelevat henkilöt voivat majoittua viranomaisilta piilossa. Keski-Euroopassa eräässäkin operaatiossa iskettiin tietyn salakuljetusringin käyttämiin turvataloihin, joista löydettiin satoja laittomasti maassa oleskelevia henkilöitä.

Joissain tapauksissa laittomasti maassa oleskelevat henkilöt eivät piileskele, vaan saattavat tehdä töitä – tosin työnantaja voi pyrkiä peittelemään laittoman työvoiman käyttöä, mikäli se vain työntekoa haittaamatta onnistuu. Oleskelu turvatalossa tai työnantajan osoittamassa tilassa on omiaan altistamaan laittomasti maassa oleskelevat henkilöt hyväksikäytölle.

Etelä-Euroopan tomaatti- ja appelsiiniviljelmillä on esimerkiksi todettu käytettävän laitonta työvoimaa oloissa, jotka vastaavat läheisesti pakkotyön kaltaisia olosuhteita. Se, ovatko ihmiset sitten harhautettu orjuutta muistuttaviin olosuhteisiin maksaakseen matkansa Eurooppaan vai tienaamassa jatkomatkaa toiseen jäsenmaahan, lienee tapauskohtainen kysymys.

Euroopan sisäiset matkat edellyttävät paikallistuntemusta. Majoittumisessa ja matkan jatkumisessa tarvitaan neuvoja ja opastajia. EU:n ulkorajavaltiossa vaikuttaa toimivan koko joukko majoittajia, kuljettajia sekä matkustusasiakirjojen ja matkalippujen järjestäjiä. Nämä henkilöt saattavat kuulua lähtömaan rekrytoijan kanssa samaan jengiin. Matka EU:n alueella saattaa jatkua myös toisen vastaavanlaisen jengin palveluita hyväksi käyttäen.

Suomeen & Suomessa

Suomeen tullaan saattajan kanssa tai ilman. Yksin Suomeen (esim. ruotsinlaivalla) saapuva on hyvin usein saatettu ja ohjeistettu edellisessä maassa. Varsin usein heitä ollaan myös vastassa Suomen päässä, sillä järjestelyt eivät välttämättä vielä pääty rajan ylitykseen. Saattajat ja vastaanottajat ovat usein saatettavan maanmiehiä tai heitä voi yhdistää esimerkiksi kieli tai kulttuuri.

Viranomaiselle ei välttämättä ilmoittauduta välittömästi Suomeen saapumisen yhteydessä, vaan majoitutaan turvatalon kaltaisiin paikkoihin. Joidenkin kotietsintöjen yhteydessä on esimerkiksi havaittu, että talon asukkaille kuuluvien sänkyjen lisäksi olohuoneen lattialla on saattanut olla kymmenkunta patjaa vuodevaatteineen. Viitteitä tilapäisluonteisista patjamajoituksista on ollut havaittavissa myös liikeyritysten toimitiloihin kohdistuneissa tarkastuksissa.

Majoittumisessa on oleellista, että matkustusasiakirja (mikäli sellainen on ollut Suomeen saavuttaessa hallussa) piilotetaan ja annetaan ajan kulua. Henkilöllisyyden salaamisella ja ajan kulumisella siivotaan järjestelyiden jälkiä. Majoittumisen yhteydessä esimerkiksi mahdolliselle turvapaikanhakijalle voidaan antaa vielä viime hetken neuvoja tai ohjata tämä hakemaan turvapaikkaa jossain tietyssä kaupungissa.

Todellisuudesta poikkeavan matkareitin kertominen voi olla uskottavammin selitettävissä esimerkiksi toisella puolella Suomea. Viranomaiselle ilmoittautuessaan henkilö saattaa kertoa löytäneensä poliisilaitokselle äskettäin kaupungilla tapaamansa henkilön avustamana. Pikkulapset yleensä tuodaan esimerkiksi saatesanoilla: ”Ovikello soi, avasin oven ja tuntematon henkilö antoi minulle tämän lapsen”. Samalla todennäköisesti ilmenee lapsen olevan sukulainen, jonka vanhemmat ovat jääneet kotimaahan.

Henkilöllisyyden ja matkareitin selvittäminen saattaa olla joskus hyvin hankalaa. Matkareitillä olevia maita ei osata nimetä. Kanssamatkustajia on ollut, mutta etunimen lisäksi heistä ei tiedetä juuri muuta. Matkustusasiakirjakin taisi olla mukana, mutta jonkun muun henkilön hallussa. Jopa passin kansilehden väriä on ollut joskus vaikea muistaa, passin henkilötiedoista puhumattakaan. Tarinoista pidetään usein loppuun asti kiinni. Ovatko tällaiset kertomukset saattajan tai majoittajan ohjeistamia tarinoita? Ovatko henkilöt matkustaneet tuhansia kilometrejä silmät, korvat ja suut kiinni? Useinkaan ei ole yksiselitteisesti selvitettävässä, mistä matkakertomusten puutteet tai epäjohdonmukaisuudet
johtuvat.

Turvatalossa majoittuminen voi antaa laittomasti maahan saapuneelle henkilölle myös mahdollisuuden ottaa yhteyden lähtömaahan turvallisesti ilman viranomaisten väliintuloa. Yhteydenotolla voidaan vahvistaa perille pääsy, jonka myötä salakuljetusrinki kuitannee järjestelyihin liittyvät (loppu-)saatavansa.

Saattajan, vastaanottajan, kuljettajan, majoittajan ja rekrytoijan lisäksi Suomesta lähetetään matkustusasiakirjoja ja rahaa sekä tilataan matkalippuja. Passit liikkuvat helposti kuriirin tai saattajan mukana maasta toiseen. Toisinaan passeja on havaittu lähetetyn myös kirjepostin välityksellä. Rahaa liikkuu kansainvälisten rahanvälitysfirmojen välityksellä (esim. Western Union), kuriirin mukana käteisenä tai esimerkiksi Hawala-tyyppisten järjestelyiden kautta.

Tietoverkon kehityksen myötä matkalippujen hankinta ei ole enää sidottu aikaan tai paikkaan, joten matkalippujen tilaus pallon toiselle puolelle onnistuu Suomesta käsin kätevästi. Muutamien tapausten yhteydessä on ilmennyt, että matkalippuja tilataan anastetuilla luottokorttitiedoilla. Tällöin lippuja todennäköisesti yritetään tilata systemaattisesti suuria määriä useasta eri lentoyhtiöstä samalla kertaa. Matkustusreitti ja -aika määrittynevät siten sen mukaan, mille lennolle lippu saadaan hankittua. Ohjeistamisessa, matkalippujen hankinnassa sekä tiedonvälityksessä hyödynnetään nykyteknologian nopeita ja joustavia yhteydenpitomahdollisuuksia. Toiminnalle suotuisan anonymiteetin mahdollistavat esimerkiksi ilmaissähköpostit sekä pre-paid -liittymät.


Toiminnan tuntemuksesta torjunnan tehostamiseen

Muutamasta käräjäoikeuden ratkaisusta on ollut luettavissa, että Suomen pään roolia laittoman maahantulon järjestelyissä pidetään sangen vähäisenä. Yksittäistapauksena tarkasteltuna toiminta (esim. saattajan rooli) on omiaan antamaan tällaisen kuvan. Laittoman maahantulon järjestäminen on kuitenkin bisnestä alusta loppuun. Loppupäässä varmistetaan, että matka saavuttaa sille asetetut tavoitteet ja kerätään mahdollisesti myös lopulliset maksut tai sovitaan tarvittavista maksujärjestelyistä. Jatkuvuuden varmistaminen ei liene missään yrityksessä vähäinen osa liiketoimintaa.

Laittoman maahantulon yritys voi alkaa ajallisesti jopa useita kuukausia ennen varsinaisen esitutkinnan käynnistymistä. Maantieteellisesti tarkasteltuna teko tai sen yritys voi alkaa useiden tuhansien kilometrien päässä Suomen rajojen ulkopuolella. Torjunta- ja esitutkintatyön tehokkuus ei ole siten kiinni yksinomaan Suomen esitutkintaviranomaisten toimenpiteistä. Yhteistyötä on tarpeen tehdä eri viranomaisten ja yksityisen sektorin kesken niin Suomessa kuin ulkomailla.

Uusia ja erilaisia matkareittejä, keinoja ja tekotapoja kehitellään, koetellaan ja käytetään jatkuvasti. Tässä mielessä rikoslain nykyinen määritelmä laittoman maahantulon järjestämisestä on omiaan antamaan suppean kuvan toiminnan tekotavoista ja laajuudesta. Laittoman maahantulon torjuntatyö edellyttää laaja-alaisen kokonaisuuden ymmärtämistä, jossa erilaisten keinojen ja tekotapojen tunnistaminen on keskeisessä merkityksessä.

Jotta laittoman maahantulon järjestelyihin voidaan puuttua yksittäistapauksia tehokkaammin esitutkintaviranomaisten, syyttäjien ja tuomioistuinten toimesta, lienee rikoslain 17 luvun 8§:n ja 8a§:n säännökset tarpeen päivittää vastaamaan tätä päivää. Laittoman maahantulon torjuntaa tehostamalla ylläpidetään yhteiskuntarauhaa, tuetaan hallittua maahanmuuttoa sekä osoitetaan, että Suomi on mukana torjumassa vakavaa rajat ylittävää rikollisuutta.


Kirjoittaja toimii tällä hetkellä poliisin yhdysmiehenä Valtakunnansyyttäjänvirastossa ja työskentelee päätoimisesti keskusrikospoliisin ihmiskaupan ja laittoman maahantulon torjuntatiimissä. Tiimi keskittyy mm. ihmiskauppa- ja paritusrikosten esitutkinnan tukemiseen ja rikostiedusteluun sekä pyrkii paljastamaan näiden rikoslajien mahdollisia yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.