Kansan Uutiset: Mr. Maahanmuuttaja puuttuu nuorten syrjäytymiseen

Kansan Uutiset: Mr. Maahanmuuttaja puuttuu nuorten syrjäytymiseen 4.12.2014
Suomen Pakolaisapu: Mr. Maahanmuuttaja Aadan Ibrahim puuttuu nuorten syrjäytymiseen
Yle: Mr. Maahanmuuttaja: Tutustukaa naapureihin
Helsingin Sanomat: Perhe ei päässyt Suomeen – pojasta tuli Vuoden 2014 maahanmuuttajamies

Vuoden 2014 Mr. Maahanmuuttaja tuli Suomeen yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana. Nyt hän kulkee Vantaalla muiden maahanmuuttajanuorten rinnalla.

Suomen Pakolaisapu myönsi vuoden 2014 Mr. Maahanmuuttaja -palkinnon somalialaistaustaiselle nuoriso-ohjaaja Aadan Ibrahimille.

Vantaan Myyrmäessä sijaitseva R3-yhdistys toimii maahanmuuttajanuorten aseman parantamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa ja ehkäisee syrjäytymistä. Aadan Ibrahim työskentelee järjestössä projektityöntekijänä nuorten parissa.

– Monet ovat opiskelleet omassa maassaan ja tulevat tänne kovalla höyryllä. Heillä on korkea motivaatio. Sitten selviääkin, että todistuksia ei hyväksytä, kielikurssille ei mahdu ja tämän lisäksi annetaan taloudellista tukea. Tämä kokonaisuus passivoi, Ibrahim kertoo.

– Nuorten pitäisi heti maahan tultuaan päästä työharjoitteluun suomalaiseen ympäristöön. Kaikessa työssä ei tarvitse kieltä. Firmat on myös haastettava antamaan nuorille mahdollisuus, Ibrahim pohtii.

Mr. Maahanmuuttajana Ibrahim haluaa tuoda esille nuoria syrjäyttäviä esteitä. Hän nimeää kolme asiaa, jotka estävät nuorten pääsyä mukaan yhteiskuntaan: järjestelmän byrokraattisuus, kielikoulutuksen ongelmat ja asunnottomuus.

Nyt 29-vuotias Aadan Ibrahim oli 10-vuotias saapuessaan Suomeen turvapaikanhakijana.

Ibrahimin sisko tuli ensin Suomeen ja Aadan pari vuotta myöhemmin perässä. Suomeen tullessaan hän ei osannut kirjoittaa, mutta pääsi nopeasti mukaan tavalliseen kouluopetukseen.

Ibrahim haki perheenyhdistämistä muun perheensä kanssa, mutta prosessi tyssäsi rahaan: vanhemmat eivät taloustilanteen vuoksi päässeet Etiopiaan haastatteluun ajoissa.

Pakolaisten perheenyhdistämistä on viime vuosina entisestään tiukennettu.

– Ihmisoikeudet takaavat jokaiselle oikeuden perhe-elämään. Tällä hetkellä Suomessa tämä oikeus ei pakolaisten kohdalla toteudu, toteaa Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen.

Ibrahim on saanut kiitosta taidostaan kohdata nuoria, ahkeruudestaan sekä nuorten vanhempien tukemisesta kasvatusvastuussaan.

– Palkitsemalla Ibrahimin haluamme muistuttaa, että vaikeistakin taustoista ponnistavat maahanmuuttajat osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen, Annu Lehtinen sanoo.

Suomen Pakolaisapu jakaa vuosittain Mr. Maahanmuuttaja -palkinnon ansioituneelle maahan muuttaneelle miehelle. Palkinto on myönnetty vuodesta 2012 lähtien. Tunnustuspalkinnon arvo on 1 000 euroa.


_____________________________________________________

Suomen Pakolaisapu: Mr. Maahanmuuttaja Aadan Ibrahim puuttuu nuorten syrjäytymiseen

Vuoden 2014 Mr. Maahanmuuttaja tuli Suomeen yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana. Nyt hän kulkee Vantaalla muiden maahanmuuttajanuorten rinnalla.

Toimistorakennuksen toisessa kerroksessa avautuu nuorten maailma. Aulan värikkäille sohville on kerääntynyt ryhmä nuoria juttelemaan. Viereisessä huoneessa pelataan konsolipeliä ja toisessa kuntosali odottaa tyttöjen liikuntakerhon alkamista. Olemme Länsi-Vantaan Myyrmäessä, maahanmuuttajanuoria tukevan R3-yhdistyksen toimitiloissa. Täällä työskentelee 29-vuotias projektityöntekijä Aadan Ibrahim, vuoden 2014 Mr. Maahanmuuttaja.

Ibrahimin vanhimmat muistot liittyvät Somalian sotaan.

”Kun olin 4- tai 5-vuotias, lähdimme koko perhe taisteluja pakoon kotikaupungistamme Buroasta. Pakomatkan aikana sotilaat pelottivat minua. Pääsimme lopulta pakolaisleirille Etiopian rajalle. Siellä oli todella ankeat oltavat, taudit levisivät. Muistan miten jonotimme avustusjärjestöjen jakamaa riisiä.”

Ibrahimin sisko tuli ensin Suomeen ja 10-vuotias Aadan pari vuotta myöhemmin perässä. Suomeen tullessaan hän ei osannut kirjoittaa. Somaliassa oli sodan aikana voinut käydä ainoastaan koraanikoulua. Hän asui siskonsa kanssa, opiskeli vuoden suomea ja siirtyi sen jälkeen suoraan viidennelle luokalle. Ibrahim haki perheenyhdistämistä muun perheensä kanssa, mutta prosessi tyssäsi rahaan: vanhemmat eivät taloustilanteen vuoksi päässeet Etiopiaan haastatteluun ajoissa.

”Sen takia sain kielteisen päätöksen. Koin päätöksen suurena vääryytenä. Kävin kaikki oikeusasteet läpi, mutta päätös oli aina kielteinen. Tuntui lamaannuttavalta kun muut saivat omat perheensä tänne”, Ibrahim kuvailee.

Yhteys perheeseen on säilynyt. Ibrahim on päässyt sittemmin tapaamaan vanhempiaan. Onneksi Somalimaa on nyt vakaa, joten tällä hetkellä sukulaisten turvallisuudesta ei tarvitse olla huolissaan.

Ibrahimilla on myös oma perhe, sillä hän meni vuonna 2012 naimisiin Somaliassa. Seitsemän kuukauden ikäisen vauvan hän on nähnyt vain Skypessä. ”Vauva on tosi ihana. Välillä hän näyttää minulta, välillä äidiltään.”

Nyt Ibrahim odottaa perheenyhdistämistä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Kun perhe pääsee Suomeen, suurin haave on viettää paljon aikaa lapsen kanssa.

Avoimet ovet ja matala kynnys

Suomeen tultuaan Ibrahim asui 15 vuotta vanhemman siskonsa kanssa, joka tsemppasi eteenpäin. Teini-iässä kaikista eniten ajoi eteenpäin tietoisuus siitä, että perhe tarvitsee taloudellista tukea. Hän kävi lukion ja kouluttautui nuoriso-ohjaajaksi. Nyt hän tukee muita nuoria, joille Suomeen kotoutuminen tuottaa vaikeuksia.

R3:n tiloihin nuoret ovat tervetulleita milloin vaan. Yleensä he tulevat ensin pelailemaan ja viettämään aikaa, ja kun luottamus on rakentunut, he kiinnostuvat tuesta. Työn ydin on henkilökohtainen ohjaus. Nuorten kanssa harjoitellaan ansioluettelon tekemistä, etsitään työpaikkoja tai tarvittaessa lähdetään mukaan virastoihin. Kun muutama nuori oli saanut työpaikan, sana yhdistyksestä lähti leviämään.

Toiminta lähti nuorten tukemisesta työhön ja koulutukseen, mutta pian ilmeni, että nuorilla on paljon muitakin ongelmia: asunnottomuutta, päihdeongelmia, syrjäytymistä ja arjen elämän hallinnan ongelmia.

”Monet ovat opiskelleet omassa maassaan ja tulevat tänne kovalla höyryllä. Heillä on korkea motivaatio. Sitten selviääkin, että todistuksia ei hyväksytä, kielikurssille ei mahdu ja tämän lisäksi annetaan taloudellista tukea. Tämä kokonaisuus passivoi. Nuorten pitäisi heti maahan tultuaan päästä työharjoitteluun suomalaiseen ympäristöön. Kaikessa työssä ei tarvitse kieltä. Firmat on myös haastettava antamaan nuorille mahdollisuus. Monet voivat olla esimerkiksi hyviä varastotyöntekijöitä”, Ibrahim pohtii.

Joskus Ibrahim joutuu välittäjäksi suomalaisen työnantajan ja maahanmuuttajanuoren välille. ”Monessa yhteiskunnassa elämä ei ole niin järjestäytynyttä. Ei katsota päiviä eikä kelloa. Kun sitten tipahtaa tällaiseen järjestelmään, jossa asiat tapahtuvat tunnin tarkkuudella, monet palavat loppuun.” Ibrahim toivoo, että työnantajat eivät puhaltaisi peliä poikki yhdestä myöhästymisestä. Nuoret tarvitsevat valmennusta suomalaisen työkulttuurin pelisäännöistä.

Jotkut R3:n asiakkaista ovat kasvaneet tai jopa syntyneet Suomessa, mutta eivät saa kotoa samaa tukea kuin kantasuomalaiset nuoret, sillä vanhemmat eivät ymmärrä järjestelmää. Yhdistyksellä on nykyään romanityöntekijä, joka on saanut romaninuoret mukaan toimintaan. ”He hallitsevat kielen, mutta heillä on saman tyyppisiä ongelmia kuin maahanmuuttajanuorilla.”

Asuntoja, kielikoulutusta ja lyhempiä jonoja

Mr. Maahanmuuttajana Ibrahim haluaa tuoda esille nuoria syrjäyttäviä esteitä. Hän nimeää kolme asiaa, jotka estävät nuorten pääsyä mukaan yhteiskuntaan: järjestelmän byrokraattisuus, kielikoulutuksen ongelmat ja asunnottomuus.

Monesti nuoret ovat menettäneet toivonsa viranomaisiin. ”Viranomaisilla ei ole aikaa ja jonot ovat pitkät. Kun ajan saa kuukauden päähän, voi olla jo myöhäistä. Kun nuori lähtee selvittämään asioitaan, häntä heitellään paikasta toiseen.”

Toinen ongelma liittyy kielikoulutukseen. ”Ihmiset jonottavat yli vuoden kielikurssille. Miten tällainen yksinkertainen asia voi kestää vuoden?”, Ibrahim ihmettelee. Yksi mahdollisuus olisi antaa yhdistyksille oikeus järjestää kielikoulutusta.

Asunnon saaminen on pääkaupunkiseudulla nuorille vaikeaa. Vuokranantajat ovat nyt entistä varovaisempia, joten edes työssäkäyvät eivät välttämättä saa asuntoa. Ilman asuntoa nuori ei pysty keskittymään työhön tai opiskeluun.

Vaikein ryhmä ovat vakavasti masentuneet ja syrjäytyneet nuoret. R3 on tavoittanut nuoria, jotka eivät ole yhteydessä mihinkään viranomaisiin. ”He asuvat kavereiden nurkissa, joku antaa heille ruokaa, eivätkä he hae edes toimeentulotukea. Heidän kanssaan lähdetään etenemään varovasti, hoidetaan perusasiat kuntoon, käydään ehkä lääkärissä.”

”Tärkeää on, että pystyy menemään nuoren tasolle. Meidän tarjoamamme tuki on tiivistä, henkilökohtaista ja aina saatavilla. Autamme, oli asia pieni tai iso.”

Mr. Maahanmuuttajasta sanottua:

”Aadan liikkuu taitavasti valtaväestön edustajien kanssa mutta samalla hänellä on vahvat juuret ja yhteydet somaliyhteisöön. Hän on sillanrakentaja työssään ja vapaa-aikanaan. Hän ei aja vain oman ryhmänsä asioita eikä edes vain ikäistensä asioita vaan on avoin yhteistyöhön erilaisten ryhmien kanssa.”

Hannele Lautiola, Monikulttuurisuusasiain päällikkö, Vantaan kaupunki

”Aadan on ollut ahkeruudellaan ja ennakkoluulottomuudellaan mukana nostamassa R3-yhdistystä vantaalaisten yhdistysten raskaaseen sarjaan nuorisotyössä. R3 on kaupungille hyvä kumppani, joka tekee maahanmuuttajanuorten parissa sellaista työtä, mihin kaupungilla ei ole riittävästi rahkeita.”

Anu Anttila, Suunnittelija, Vantaan kaupunki

”Aadanin poikkeuksellisen aito ja hienovarainen taito kohdata nuoria on vertaansa vailla. Aadan on auttanut, tukenut ja valmentanut hienosti myös nuorten vanhempia olemaan mukana nuortensa kasvun tukemisessa.”

Pekka Mäkelä, Aluenuorisopäällikkö, Vantaan kaupunki

”Aadanin työpanos on korvaamaton – hänellä riittää tunteja päivässä enemmän kuin muilla. Nuorten on helppo lähestyä häntä ongelmatilanteissa.”

Jenni Tahvanainen, Projektipäällikkö, Nuorten Aktivoiva Toimintakeskus, R3