Aamulehti: Maahanmuuttoa tutkivia naisia uhkaillaan: "Tietty porukka tarkkailee meitä" 11.12.2014
Työhuoneen puhelin soi, luurin toisessa päässä on kireä-ääninen nuori mies, joka sättii tutkijaa kovin sanoin. Sitten tulee pelottava lause: "Jos ei tuo lopu, niin…"
- Aina sellaisen puhelun jälkeen pikkuisen tutisutti. Mutta ei niistä sellaista pelkoa ole jäänyt, etten uskaltaisi vaikka kävellä yksikseni.
Näin muistelee maahanmuuttoa tutkiva yliopistonlehtori Päivi Harinen ensimmäisiä kohtaamisiaan niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden kanssa.
Inhottavin palaute Itä-Suomen yliopistossa työskentelevälle Hariselle tuli postin mukana. Pornolehdestä leikattuihin kuviin oli liimattu presidentti Tarja Halosen ja silloisen vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet’n päät ja tummaihoisten miesten sukupuolielimiä.
- Joku oli nähnyt tosi paljon vaivaa sen askarteluun.
Vuosien saatossa palaute on muuttunut suunnitelmallisempaan suuntaan.
- Se on aika hyvin artikuloitua ja hirveän henkilökohtaista. Se ei ole vain häilyvää rasismin vastustamista, vaan tietty porukka selvästi tarkkailee meitä.
Harinen kertoo kohtaavansa kriitikkojaan usein julkisissa luentotilanteissa.
- Eturiviin asettuu tylyn näköinen kaarti hommafoorumilaisia, jotka haluavat tulla väittelemään ja katsomaan, että mitä se Harinen taas siellä horisee. Puheitani nauhoitetaan ja sitten niitä pilkataan sosiaalisessa mediassa, Harinen kertoo.
Hän myöntää, että joskus väheksyntä loukkaa.
- Olenkin tehnyt tietoisen ratkaisun, etten enää seuraa näitä foorumeita. Muuten voisi ruveta tosissaan pelottamaan.
Harisen kollega, tutkijatohtori Tiina Sotkasiira on törmännyt samaan ilmiöön.
- Jos ottaa internetissä kantaa rasismiin, saa varautua asiattomaan ja henkilöön käypään palautteeseen, Sotkasiira sanoo.
Hän sanookin valitsevansa taistelunsa aiempaa huolellisemmin.
- Ei se ole saanut minua vaikenemaan, mutta ehkä harkitsevaisemmaksi. Katson, milloin kannattaa avata suuni, Sotkasiira sanoo.
Hänen mukaansa nettikiusaajat osaavat käyttää hyväkseen sitä, ettei Suomessa ole vakiintuneita toimintatapoja siihen, millaiseen käytökseen poliisi puuttuu.
- Minulle ei ole tullut viestejä, joissa minut olisi uhattu raiskata. Sen sijaan olen saanut viestin, jossa toivotaan, että "kaltaiseni kukkahattutädit raiskattaisiin". Suora uhkaus käännetään epäsuoraksi, jolloin sen toteennäyttäminen on hankalampaa, Sotkasiira kertoo.
Helsingin yliopistossa maahanmuuttokeskustelua tutkiva Niko Pyrhönen kertoo välttyneensä hyökkäyksiltä. Hänen kollegoistaan väkivaltaisten, henkilöön menevien uhkausten kohteeksi ovat valikoituneet lähinnä naistutkijat.
- Uhkailu vaikuttaa aika sukupuolittuneelta ilmiöltä, Pyrhönen pohtii.
Sotkasiira kommentoi, että rasistinen ajattelu ja naisvihamielisyys kulkevat usein käsi kädessä. Hän korostaa, että osalle maahanmuuttajista vastaavat tilanteet ovat arkea, eikä heillä ole työyhteisöä puolustajinaan. Myös Harinen toteaa päässeensä melko vähällä.
- Työyhteisössäni on kokemuksia ison kiven lentämisestä kahden lasin läpi työpöydälle. Näin kävi ulkomaalaiselle kollegalleni.
Ulos kammioista
Maahanmuuttotutkijoihin on kohdistettu viime vuosina vaatimuksia osallistua aktiivisemmin julkisuudessa vellovaan maahanmuuttokeskusteluun.
Toisaalta monet tutkijat ovat saaneet vihamielistä palautetta julkisten esiintymistensä jälkeen.
Nyt useat maahanmuuttotutkijat haluavat osoittaa, ettei heitä ole nujerrettu. Äskettäin julkaistiin kirja, jossa tutkijat valottavat kokemuksiaan osallistumisestaan julkiseen keskusteluun.
Kirjassa pohditaan muun muassa tutkijoiden asemaa yhteiskunnallisina toimijoina sekä toisaalta objektiivisina tieteentekijöinä.
Esimerkiksi Joensuussa yliopistotutkijat ovat vuosikymmeniä osallistuneet myös maahanmuuttajien olojen parantamiseen kansalaisjärjestötoiminnan kautta.
Ulos kammioista! -teoksen on julkaissut Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura Etmu ry.
Kirja juhlistaa samalla Etmun kymmenvuotista taivalta.