Oulun yliopisto: Sosiologi antaa vaietuille äänen

Oulun yliopisto: Sosiologi antaa vaietuille äänen 12.12.2014

Tutkijan velvollisuus on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tätä mieltä on sosiologian professori Vesa Puuronen, joka heittää pallon kollegoilleen:

”Kun tutkijat on kalliilla rahalla palkattu tehtäviinsä, näkisin mielelläni, että he ottaisivat useammin osaa julkiseen keskusteluun. Näin olen tulkinnut yliopistolain pykälän yliopiston yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Kaikilla tieteillä on yhteiskunnallista relevanssia, ei pelkästään yhteiskuntatieteillä. Esimerkiksi mediassa käytävässä ilmastonmuutoskeskustelussa voisi oikoa virheellisiä käsityksiä.”

Tutkijayhteisöltä Puuronen sai syksyllä tunnustuksen, kun Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ETMU myönsi palkinnon vuosikymmeniä kestäneestä työstä rasismiin ja etnisiin suhteisiin liittyvien tutkimusaiheiden parissa. Palkintoperusteluissa mainittiin kansainvälisten tutkimuskeskustelujen ja eri vähemmistöjä koskevien kysymysten tuominen suomalaiseen tutkimukseen.

Ensi vuodelle Vesa Puuronen odottaa rahoituspäätöstä tutkimukselle, joka koskee muun muassa saamelaisten osallistumista kunnallispolitiikkaan.

Katse sukupolvien yli

Puuronen on mukana eurooppalaisia oikeistopopulistisia ääriliikkeitä tutkivassa MYPLACE-hankkeessa (Memory, Youth, Political Legacy And Civic Engagement), joka saa rahoituksensa EU:n puiteohjelmasta. Puuronen johtaa Suomen osiota 14 maan joukossa. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten mielipiteitä, arvoja, asenteita ja käsityksiä politiikasta. Koska mielipiteet ja tavat toimia saattavat periytyä, tutkimuksessa on haastateltu myös edeltävää sukupolvea.

Puuronen on uransa aikana usein lähestynyt asioita nuorison näkökulmasta.

”Kun aloitin nuorena tutkijana, halusin ymmärtää itseäni. Vanhemmiten kiinnostus on siirtynyt siihen, mitä yhteisöissä tapahtuu. Pitää tutkia tämän päivän nuoria, jotta voi ymmärtää tulevaisuutta”, hän lainaa Karl Mannheimin ajatusta.

Viime aikoina Puuronen on perehtynyt nuorison tulevaisuuskuviin yhteispohjoismaisessa hankkeessa, jota rahoittaa Nordregio. Parhaillaan Puuronen valmistelee Marjo Laitalan kanssa kirjaa, joka pohjautuu heidän tekemäänsä koulukotitutkimukseen. Ääneen pääsevät 1940–80-luvuilla koulukodeissa asuneet.

”Pyrimme selvittämään, minkälaista elämä koulukodeissa oli haastateltaviemme kokemana. Aiempi tutkimus on perustunut lähinnä asiakirjoihin ja instituutioiden näkökulmaan”, Puuronen huomauttaa.

Rasismi rakenteissa ja asenteissa

Rasismin tutkimisen Vesa Puuronen näkee teoreettisesti perusteltuna, sillä sosiologian silmälasien läpi katsottuna ihmiset elävät vähintään kolmessa yhteiskunnallisessa järjestelmässä.

Ensimmäinen on sosiaalisen aseman määrittävä luokkajärjestelmä, joka erottelee toisistaan esimerkiksi opiskelijat, työssäkäyvät ja eläkeläiset. Toiseksi sukupuolijärjestelmä jaottelee miehiin ja naisiin. Kolmas eroa tekevä ulottuvuus on rotu.

”Luokkarakennetta ja sukupuolijärjestelmää on tutkittu, joten niitä ymmärretään helpommin kuin rotuihin liittyvän erottelun syntymistä. Rotujärjestelmä syntyy rasismin eri muotojen myötä ja johtaa esimerkiksi syrjimiseen työmarkkinoilla.”

Vaikka Puuronen on julkaissut muutama vuosi sitten teoksen nimeltä ”Rasistinen Suomi”, maamme ei hänen mielestään ole poikkeuksellisen rasistinen.

”Suomi on rasistinen, mutta niin on esimerkiksi Yhdysvallatkin. Jokaisella maalla on historiansa ja hankalat pisteensä, jotka vaikuttavat rasismin muotoihin. On myös erotettava rakenteet ja asenteet”, hän painottaa.

Suomessa näkyviä ja rasistisesti kohdeltuja vähemmistöjä ovat olleet esimerkiksi saamelaiset, venäläiset ja romanit. Kun mustia alkoi muuttaa Suomeen, näkyville tuli uusi rasismi.

Puuronen ei koe tilannetta toivottomana, koska asenteet ovat opittuja.

”Kukaan ei ole syntyessään rasisti. Siksi asenteista voi myös oppia pois. Tarvitaan joku kertomaan, minkälaisia asenteita ja rakenteita on olemassa. Molempia pitää tutkia.”

Ihmisen asialla

Tutkimusaiheena rasismi herättää tunteita ja mielipiteitä. Puuronen on muun muassa joutunut internetissä identiteettikaappauksen kohteeksi ja saanut uhkauksia. Soraääniä kuuluu jatkuvasti, mutta tutkija näkee ne osana työnsä luonnetta.

”Ehkä on persoonakysymys, että kommentit osaa suodattaa. Olen joskus punninnut, onko näitten asioiden tutkiminen sen vaivan väärti, että ikävät puolet kestää. Joka kerta totean, että tutkimusta pitää jatkaa”, hän kuittaa.

Puuronen kokee olevansa vastuussa tutkimilleen ihmisille, jotta nämä tulevat oikein kohdelluiksi.

”Haluan antaa heille äänen. Keskustelusta puuttuu muuten yksi puoli, vaiettu näkökulma.”

Sosiologin mielestä tieteessä ja poliittisessa päätöksenteossa asioita pitäisi kysyä niiltä, joita kysymykset koskevat, sillä ihmiset ovat usein oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.

Vasemmistopolitiikassa teini-ikäisestä asti mukana ollut yhteiskuntatieteilijä näkee työnsä ja poliittisen vaikuttamisensa kokonaisuutena. Rovaniemen kaupunginvaltuuston jäsenenä Puuronen hyödyntää yhteiskuntatieteellistä tutkimustaan.

”Jos poliittisissa linjauksissa on typeryyksiä, voin vedota tutkimukseen ja yrittää muuttaa asioita”, sanoo Vesa Puuronen, jonka perimmäinen tarkoitus kaikessa on yhteiskunnallinen vaikuttaminen.


Vesa Puuronen
- työskentelee Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa sosiologian professorina.
- kotoisin Rovaniemeltä.
- aiemmin toiminut tutkimus- ja opetustyössä aiemmissa Joensuun ja Kuopion yliopistoissa ja yliopistonlehtorina nykyisessä Itä-Suomen yliopistossa.
- tutkinut muun muassa rasismia Suomessa ja Venäjällä, skinheadejä, etnisiä vähemmistöjä ja nuorisoa.
- julkaissut teokset Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tienhaarassa (2005), Nuorisotutkimus (2006), Tappavat aatteet (2011) ja Rasistinen Suomi (2011).