Savon Sanomat, pääkirjoitus: Suomi kauniimpi edestä kuin takaa 12.1.2010
Suomen evankelisluterilainen kirkko on esiintynyt viime vuosina suvaitsevaisuuden rohkeana esitaistelijana, ja näin kirkon tulee myös tehdä.
Yli kahden vuosikymmenen ajan naisilla on ollut mahdollisuus päästä papeiksi miesten rinnalle. Naisten, "toisen sukupuolen", jälkeen kirkko on ryhtynyt lisäämään ymmärrystä erilaisia sukupuolisia vähemmistöjä kohtaan. Myös maahanmuuttajiin ja pakolaisiin kirkko suhtautuu tänään huomattavasti ymmärtävämmin kuin jotkut Suomen lakeja tulkitsevat viranomaiset.
Kirkon valtavirta on vienyt väkevästi suvaitsevaisuuden asiaa eteenpäin. Joen juoksua seuranneet tietävät, miten virtapaikkojen viereen syntyy aina akanvirta, jossa vesi kulkee taaksepäin. Tämä luonnonlaki näyttää pätevän myös kirkossa - eikä vain siellä, vaan hyvin monessa muussakin liikkeessä, joka tavoittelee nykyistä parempaa ja inhimillisempää maailmaa.
Naispappeudella on kirkon piirissä edelleen omat jyrkät vastustajansa, mikä on johtanut kiusallisiin tilanteisiin monissa seurakunnissa. Näitä Raamatun sanaan tukeutuvia vastustajia on ollut julkisuudessa erityisesti lestadiolaisessa liikkeessä, joka nyt on joutunut myrskyn silmään Raamatun jyrkimmin tuomitsemassa synnissä. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla paljastunut suvunsisäinen pedofiliatapaus, jossa saarnaajana toiminut mies käytti sukupuolisesti hyväkseen lapsenlapsiaan, on pöyristyttävä esimerkki siitä toisesta todellisuudesta, jota tämän päivän Suomessa vielä esiintyy.
Suvaitsevaisuutta on kirkon ohella yrittänyt edistää myös maallinen valta. Ulkomaalaislakeja on väljennetty tuntuvasti, mikä on odotetusti lisännyt myös maahanmuuttoa Suomeen milloin mistäkin ilmansuunnasta. Höllentyvän ulkomaalaislainsäädännön kylkiäisinä Suomeen on saatu kuitenkin myös kasvava rasismi, muukalaisvastaisuus. Vaikka laki kieltää rasismin, niin erityisesti viime päivinä se on vellonut valtoimenaan internetin eri keskustelupalstoilla Espoon Sellon kauppakeskuksen veritekojen vuoksi.
Näyttää siltä kuin yhteiskunnallinen kehitys olisi eräänlaista nollasummapeliä. Mikä yhtäällä voitetaan muodollisesti suvaitsevaisuudessa ja kansalaisvapauksissa, se käytännössä hävitään arjen kovassa todellisuudessa. Hyvinvoinnistaan ja kansainvälisestä arvostuksestaan huolta kantava Suomi-neidolla on ulospäin kauniit kasvot ja hyvin silitetty mekko esiliinoineen. Takaa katsoen vaikutelma on tyystin toinen: kova, karu ja suorastaan luotaantyöntävä.
Hyvän esimerkin ajan kaksipuolisista Janus-kasvoista tarjoaa tämän päivän euroelämään olennaisesti kuuluva matkustusvapaus. Schengen-sopimus antaa EU-kansalaisille vapaan liikkumaoikeuden maasta toiseen, mutta koskaan ennen ei ihmisten kulkua ole valvottu rauhan aikana niin tiukasti kuin tämän päivän lentokentillä.
Yksilönvapaus on muodollisesti tänään suurimmillaan, mutta koskaan ei yksilön elämää valvota niin tarkasti kuin nyt. Valvonta ei vähene tulevaisuudessa vaan kiristyy.