Savon Sanomat, mielipide: Pentti Oinonen: Oikeus vaatia 13.1.2010
Espoolaisen kauppakeskus Sellon Prismassa vuodenvaihteessa tapahtunut traaginen ampumavälikohtaus on puhuttanut kansalaisia koko alkuvuoden.
Tapaus nostatti esille useita kysymyksiä, joihin on haettu vastauksia. On kysytty muun muassa, miten tämä ylipäänsä oli mahdollista. Miksi lähestymiskielto ei toiminut ja kenen vastuulla valvonta on?
Kenties kaikkein kuumin kysymys on ollut, miten on mahdollista, että useista rikoksista tuomittu ja niiden takia ilman kansalaisuutta jäänyt ulkomaalaislähtöinen henkilö saa oleilla Suomessa, eikä häntä ole karkotettu takaisin kotimaahansa. Maahan, jossa ei edes käydä sotaa.
Vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset tulisi aina karkottaa Suomesta. Tämä on ollut linjamme jo vuosia, eikä asia ole siitä miksikään muuttunut.
Suomalaisilla on oikeus vaatia lainkuuliaisuutta kaikilta, olivat he sitten syntyperäisiä suomalaisia tai ulkomaalaisia.
Kansalaisuutta ei Suomessa myönnetä heti. Yksi taustalla vaikuttava syy on se, että on haluttu varmistaa henkilön yhteiskuntakelpoisuus. Lainkuuliaisilla maahanmuuttajilla ja pakolaisilla ei lakejamme noudattaessaan ole mitään hätää.
Sisäministeri Anne Holmlund (kok.) aisaparinaan ministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen haluavat puuttua seurauksiin, ei syihin. Tässä tapauksessa he haluavat laittomat käsiaseet pois kadulta, mikä on mielestäni aivan oikein.
Mahdollinen aselainsäädännön kiristäminen ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että metsästysharrastusta ja metsästysaseen hankkimismahdollisuutta samalla kavennetaan.
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r.) puolestaan riensi heti puolustamaan ampujaa. Ministerin kommenteista paistoi läpi ajatus, että henkilöllä nyt vaan sattui olemaan huono päivä ja joka päättyi kuin päättyi.
On totta, että ampuja olisi voinut olla myös suomalainen, mutta olisiko koko tragedialta säästytty, jos ampujalle olisi näytetty ovea jo siinä vaiheessa, kun rikosrekisteriin alkoi tulla merkintöjä kuin liukuhihnalta?
Sama kysymys voidaan esittää oikeusministeri Tuija Braxille (vihr.). Oikeusministerin ratkaisu oli mallia "jalkapanta lähestymiskieltoon tuomitulle ampujalle".
Jos ministeri ottaisi työnsä edes kerran vakavasti ja kantaisi hänelle kuuluvan vastuun, hän pohtisi keinoja, joilla rikollinen aines saatetaan maan rajojen ulkopuolelle.
Suomessa asuu tälläkin hetkellä paljon maahanmuuttajia, joilla on lähtömaassaan tai Suomessa hankittu rikosrekisteri ja joille poliisiviranomaiset esittävät palauttamista kotimaahansa.
Oikeudessa pääsääntöisesti kuitenkin nämä esitykset hylätään ja entinen meno saa jatkua. Tältä osin lainsäädäntöä on ehdottomasti kiristettävä.
Ministerit ovat kuin yhdestä suusta julistaneet, että karkottaminen olisi miltei mahdotonta ja vaatisi lainsäädännöllisiä toimia. Siksi he keskittyvät edellä mainitun kaltaisiin sivujuonteisiin.
Minun vastaukseni on, että jos karkotus on laeista kiinni, muutetaan lakeja. On muistettava, että asumme Suomessa ja meillä suomalaisilla on oikeus päättää siitä, millä ehdoin otamme vastaan ihmisiä ulkomailta.
Jos tulija ei halua tai pysty elämään meidän ehdoillamme, hänet on välittömästi palautettava lähtömaahansa.
Pentti Oinonen Kansanedustaja (ps.) Kuopio